13.7.2011 - 08:34
Niemennokassa on hyvä olla. Sielu lepää ja keho on päivän harrastuksista sopivasti rasittunut.
Toivottuja vieraita on alkanut käydä tasaisena virtana. Ei-toivotut ovat ymmärtäneet pysyä pois.
Sää oikuttelee, mutta oikutelkoon. Juuri nyt ilta-aurinko ja vieno tuuli kuivattavat iltapäivän sateen jälkiä. Keskiviikoksi on kuulemma luvattu aurinkoisempaa. Sen pitemmälle ei lomalaisen tarvitse ajatella - eikä sinnekään asti.
Rentoutuneesta mielestä kertoo itselleni ja muutamalle muullekin se, miten tyynesti olen suhtautunut viime päivien teknisiin ongelmiin. Niitä on nimittäin riittänyt.
Ei tekniikkaa
ilman häiriöitä
Sähkömiehet kävivät korjaamassa ukkosvian, joka pimensi keittiöstä valot ja osan pistorasioista.
Jatkojohdoilla onneksi saatiin koko ajan virtaa jääkaappi-pakastimelle ja kahvinkeittimelle. Liesi ja astianpesukone eivät kuuluneetkaan lakon piiriin.
Vian syyksi osoittautui oikosulku etupihan varasvalossa. Tiedättehän ulkovalaisimen, joka syttyy hämärän tullen jonkun tai jonkin liikkuessa pihapiirissä. Meillä sen on tänä kesänä sytyttänyt jänis, joka on asettunut asumaan samalle tontille kanssamme.
Viimeistään elokuun illassa hiippailleessa automaattista pihavaloa osaa arvostaa. Myönnän tosin, että ihmiskunta on aika pitkään pärjännyt ilman sitä.
Vielä odotellaan puhelinmiehiä. Ei täällä sentään lankapuhelinta ole, mutta nettiyhteys kulkee vanhoja linjoja pitkin.
Nyt nettiin pääsee vain Nukkumökistä ja ainoastaan langalla. Tämänkin jutun naputtelen päämökin pöydän ääressä ja julkaisen sitten illemmalla makuuhuoneesta.
Langattomuus
antaa vapautta
Wlan on mökkioloihin ainoa järkevä ratkaisu. Pitäähän ihmisellä olla lomalla vapaus roikkua netissä milloin minkin puun varjossa. Bloggaajan taas pitää päästä edes muutamana viikkona vuodessa haistelemaan tuulia ihan konkreettisesti.
Miksei mokkula, on moni kysynyt. No kun tänne - 15 minuutin päähän keskisuuren kaupungin keskustasta - eivät meinaa kuulua edes äänipuhelut. Miten siis ilmojen halki pääsisi perille netin koko multimediatarjonta, ainakaan siedettävällä nopeudella?
Toistaiseksi laajin kaista Niemennokkaan tuntuu olevan vanha puhelinlanka.
Menneiden vuosikymmenten 'mobiiliratkaisuista' muuten muistuttaa varasvalon vieressä vanha laite, jonka useat ovat tunnistaneet puhelimen ulkokelloksi. Kun lankapuhelin muinoin soi, se kuului pihalla asti. Suvesta nauttivien lomalaisten ei auttanut muu kuin mobilisoida itsensä sisälle vastaamaan puheluun.
Luonnon mahti
pysyy muistissa
Vanhaan vapaa-ajan kiinteistöön ujuttautuneen tekniikan määrän tajuaa vasta, kun se ei toimi. Muulloin se sulautuu täydellisesti maisemaan.
Myönnän, että mökin sähköhäiriö on aika lempeä muistutus luonnon voimasta. Maailmalla pyyhkiytyy mereen tai hajoaa maan tasalle kokonaisia kaupunkeja.
Kummasti pienikin koettelemus pistää miettimään luonnon mahtia ja ihmisen pienuutta - hetkeksi. Seuraavassa hetkessä alkaa sitten jo selvittää, miten kesäpaikan sähköt saisi suojattua ukkosta vastaan.
Sähköpääkeskukseen ilmestyy pian ylijännitesuoja. Jos vielä saisi siedettävästi toimivan mokkulan, ukkosen aiheuttamista pikkuongelmista suurin osa olisi ratkaistu.
Toivottavasti luonto ei ota tätä niskurointina ja lähetä Niemennokkaan trombia tai kovin suurta salamaa.
PS.
Niinhän se julkaisu illalla unohtui. Nyt on jo herätty koleaan aamuun. Tule helle takaisin!

Kommentit
Mukavuusorja
Olen tänä kesänä muutaman kerran miettinyt, miten tekniikkavetoista ja mukavuusriippuvaista minunkin elämäni nykyään on. Muistuu mieleen 1970-luku, kun meillä oli kolmena kesänä vuokralla mökki. Sähkövalo siellä oli, mutta se olikin ainut ns. mukavuus. Naapureita ei näkynyt, tinkimaito haettiin kahden kilometrin päästä, kaivolle ja saunalle oli parisataa metriä, postilaatikolle puolitoista kilometriä. Kauppa-auto kävi kaksi kertaa viikossa – kaupalle oli kuusi kilometriä. Mieheni oli paljon matkatöissä ja kävi siksi aika harvoin. Minulla oli kaksi pientä lasta, joten pyykkäämistä riitti, mutta olihan lasinen pyykkilauta... Ja kuitenkin minulla oli siellä suorastaan kivaa enkä muista muusta valittaneeni kuin siitä, että mies kävi niin harvoin. Ja sitten kun hankimme nykyisen lomaplantaasimme, oli suorastaan juhlaa, kun kaivo oli pihassa ja sauna talon vieressä.
Tänä kesänä olen saanut aikamoisia kiukkupuuskia, kun mokkula ei ole joka hetki toiminut ja sähköt ovat menneet pari kertaa vähäksi aikaa ukkosissa. Ja mikä hirveä katastrofi, kun kuumavesivaraaja räpsähti pois päältä ja vesi pääsi kylmenemään: härregyyd, meille tulee vain kylmää vettä!
Mukavuusorjuuteni syy ei ole vain ikääntyminen. Nykyurbaanin elämä on vain niin teknis-sähköinen, että ilman sen tuhatta vempainta ei yksinkertaisesti osaa elää. Jonkinlaisen elämän yksinkertaisuuden saavuttaakseni olen puutarhatöissäni käyttänyt vain kuokkaa, lapiota ja haravaa enkä välitä mistään puutarhamyllertimistä ja ruohoroboteista.
eevali
Orjia ollaan
Juuri noin elämä on muuttunut kuin kuvaat, Eevali. Enkä tiedä, tarvitseeko kaikesta kantaa huonoa omaatuntoa. Mukavuus on niin mukavaa.
Kirjoita uusi kommentti