25.7.2010 - 12:19

Olihan se virkistävä poikkeus: viileä lauantaipäivä heinäkuussa hellekesänä 2010.

Kaikki tuntui nykyään etenevän vähän väärässä järjestyksessä. Ensin ovat yleensä tulleet helteet ja sitten ankara ukonilma. Nyt ukkonen raivosi viime yönä - siis vasta sään jo viilennyttyä. Ennen vanhaan helteillä on muistini mukaan ollut tyyntä. Tänä kesänä on tuullut vinhasti kaikkein paahtavimpinakin päivinä.

Aamulla rajuilmasta ei ollut enää juuri muuta merkkiä kuin havunneulasista ja männynkävyistä muodostunut uusi pintakuvio pihatiellä. Harrastajan nappaama kuva ei valitettavasti tee oikeutta tuolle luonnon muovaamalle taideteokselle.

Satuin kuulemaan noin viikko sitten radiosta pätkän jossa yleisö sai kertoa mielipiteitään helleaallosta. Yksi soittaja toivoi, että samanlaisia kelejä jatkuisi huhtikuun loppuun, minkä jälkeen saisikin tulla kesä. Vähän samanlaiset mietteet olisi minulla, ellei joskus elokuussa pitäisi taas tarttua leipätöihin.

Elokuusta taas
tekstin aikaa

Kaikki merkit viittaavat siihen, että antaudun kohta kirjailijaelämään - jo perinteiseen tapaan.

Kuvio näyttää rakentuvan joka vuosi suunnilleen samalla tavalla. Kun alkukesän luen kevyitä kesäkirjoja, alan loppusuvea kohti tarttua hieman vakvampaankin kirjallisuuteen. Tai tiedä sen vakavuudesta, mutta laatu jostain syystä paranee kesän kypsyessä.

Myös kirjoittaminen on jo lisääntynyt. Tänä kesänä en ole ahertanut kovin paljon tämän palstan parissa. Sitä vastoin olen valmistellut perusteellisesti uutta blogia. En ole itse asiassa pohjustanut kaikkia aikaisempia yhteensäkään yhtä huolellisesti kuin tätä yhtä.

Turha kuvitella, että kertoisin, mikä blogi on kyseessä. Aion nimittäin julkaista sitä nimimerkillä. Vaikka vuorenvarmasti moni aikanaan kirjoittajan tunnistaa, en ainakaan toistaiseksi aio tunnustaa sitä omakseni. Aihe on rankka. Tyylistä pyrin tekemään kovan, suorastaan armottoman.

Onhan noita kirjahankkeitakin. Voi olla, että myös mainitusta blogista joskus rakentuu kirja, mutta sitä ennen pitää saada valmiiksi muutama viestintäopas.

Teatteritaidetta
kesäisen keveästi

Kirjojen lisäksi pidän kovasti teatterista. Kesän huolettomaan henkeen sopivat mainiosti kesäteatterit, joita täällä Kanta-Hämeessä on tarjolla todella runsaasti.

Viikolla kävimme - jo perinteiseen tapaan - Kalvolan metsäkulmilla. Pirttikosken Kesäteatteri on pienen kylän hämmästyttävä voimannäyte, jossa ryppyotsaisuudelle ei ole sijaa. Nytkin yleisöä riitti koulunmäen penkkirivien täydeltä - siis noin tuhat ihmistä.

Tänään poiketaan kotikonnuilla. Lopen Teatteri on yksi seutukunnan parhaista harrastajaryhmistä, joka ei joudu häpeään valtakunnallisessakaan vertailussa. Sekin muuten toimii muuten lakkautetun kyläkoulun naapurissa.

Ammattilaiset ovat lavalla Hämeenlinnan Kesäteatterissa. Kun näytelmä rakentuu Junnu Vainion laulujen varaan, tarjolla on todellista sanankäytön iloa. Teatteri toimii upeassa Kaupunginpuistossa, joka on osa Suomen ensimmäistä ja maailman tosita kansallista kaupunkipuistoa.

Harjoitusjuhlat
rapuhengessä

Niemennokassa ei tänä kesänä järjestetä rapujuhlia itse pyydettyjen saaliiden voimalla. Mertoja kun saa luvan perästä laskea järveen vaivaiset viisi kappaletta. Niistäkin yksi varastettiin jo ensimmäisenä yönä.

Rapusaaliin menetys ei ole suurin tappio. Kalastuskunnan kitsauden vuoksi myös rapurosvojen järjestämästä jännitysnäytelmästä taittuu paras terä. Täytyy varmaan lisätä hieman kesäteatterikäynttejä. Yönäytöksiä olisi luvassa ainakin Uudenmaan puolella Karkkilassa.

Juhlamieltä kalastuskunta ei onneksi pysty pilaamaan. Niemennokassa on jo vietetty ensimmäinen rapuhenkinen ilta noin niin kuin harjoitusmielessä.

Koristeet olivat komeat. Citymarketin tiskiltä ja pakastelataista löytyi merenherkkuja. Tunnelma oli tuttuun tapaan katossa.