15.7.2010 - 19:57

Kirjoittelin jokunen päivä sitten Niemennokan eläinsirkuksesta. Joku näkyy - parista meilsitä päätellen - tulkinneen juttuni niin, että vihaan suunnilleen koko luomakuntaa. En nyt sentään. Esimerkiksi kuikkaa vastaan minulla ei ole mitään.

Yksi tämän järven kuikkaperheistä on viihtynyt pari viime päivää aivan saunarantamme lähettyvillä. Vanhemmat pitävät kiitettävän hyvää huolta jälkeläisestään.

Ainakin toinen pysyttelee kaiken aikaa poikasen lähettyvillä. Kalaa sille kannetaan ahkerasti, ja välillä näyttää kuin menossa olisi kunnon vesileikki.

Kuikkaisä tuli jopa aamulla aivan laiturin päähän motkottamaan meille, kun ilmeisesti häritsimme aamu-uinnillamme hänen perheensä rauhaa.

Hengenpelastajia
ei riitä kaikkialle

Kesä ei ole yksinomaan iloinen asia. Tänäkin vuonna se on tuonut todella monille suomalaisille myös suurta surua ja murhetta.

Iltalehti raportoi tänään etusivullaan taas uudesta hukkumistapauksesta. 8-vuotias tyttö menehtyi, vaikka pelastustoimet nastolalaisella uimarannalla oli saatu kohtalaisen nopeasti käyntiin.

"Ei uimavalvojaa!", kirkui lehden otsikko punaisella pohjalla. Sisäsivulla kerrotaan, että hukkunut tyttö oli viettämässä rantapäivää perheensä kanssa. Samalla rannalla muutamat haastateltavat ihmettelivat, miksei sinne ole järjestetty valvontaa.

Varmasti hengenpelastustaitoiset rantavahdit olisivat monessa paikassa tarpeen. Karu tosiasia kuitenkin on, että suurin osa hukkumistapauksista sattuu muualla kuin julkisilla uimarannoilla.

Paras turva hukkumisonnettomuuksia vastaan on hyvä uimataito. Heti sen jälkeen tulevat terve järki ja varovaisuus. Suuri osa hukkuneista on aikuisia. Huomattavalla osalla heistä harkintakykyä on hämärtänyt alkoholi.

Luonnonvoimia
pitää kunnioittaa

Lapsensa menettäneitä vanhempia olisi kohtuutonta syyllistää. Murheellisten uutisten soisi kuitenkin herättelevän muita. Veden äärellä vietetty vapaa-aika vaatii pienten lasten vanhemmilta erityistä vastuuta ja valppautta.

Aikuistenkin kannattaa suhtautua vesistöihin kunnioittaen. Vaikka vedet juuri nyt ovat lämmintä kuin linnunmaito, onnettomuuden riski on aina tarjolla.

Tänään lähdimme vesille kauniilla auringonpaisteella. Kaukana taivaanrannalla tosin näkyi pari synkkää pilveä. Pitkälle ei ehditty, kun ukkonen alkoi jyristä. Muutamassa minuutissa koko maailma tuntui pimenevän.

Onneksi saatiin vene rantaan ja veneilijät katon alle ennen kuin alkoi hurja sade, tuuli ja jyrinä. Keskellä järveä olisi sillä ilmalla ollut vaarallista.

Mieskuoron ohjat
oikeissa käsissä

Kesän iloisiin puoliin kuuluu ilman muuta se, että Hämeenlinnan torilla on keskiviikkoisin yhteislaulua.

Tällä viikolla laulua johti leppoisa ja lupsakka Kari Hiisijärvi. Hänen lauluvalintansa sopivat hyvin kesäiltaan. Vahvasti oli esillä muun muassa Junnu Vainion ja Juice Leskisen tuotanto.

Paikalla oli myös muutaman penkkirivin verran Hämeenlinnan mieskuoroa. Se kuului komeasti yhteisessä laulannassa. Erityisen hienoa oli, että kuoro kiipesi useamman kerran myös esiintymislavalle.

Kerrankin mieskuoro, joka on ymmärtänyt antaa ohjakset oikeisiin käsiin! Kuoroa nimittäin johtaa nainen. Eikä kuka tahansa nainen: Anneli Julén palkittiin keväällä Leevi Madetoja -mieskuorokilpailujen kansainvälisessä sarjassa parhaana kuoronjohtajana.

Vaikka yhteislaulutilaisuudessakin takarivillä istui pari pakollista juopunutta, ilta osoitti oivallisesti, ettei ilon ilman viinaa todellakaan tarvitse olla teeskentelyä.