Monena kesänä Niemennokan leppoissaan lomaelämään ovat tuoneet jännitystä vain dekkarit ja rapurosvot.

Tänä vuonna dekkarit ovat jostain syystä joutuneet tekemään tilaa vähän vakavammalle kirjallisuudelle. Rapurosvojen kanssa taas on turha enää kilpailla, kun järveen on lupa laskea vain vaivaiset viisi mertaa per ruokakunta.

Viime kesänä täältä katosi yhtä ja toista irtaimistoa. Mystisin oli varastetun baarijakkaran arvoitus. Ei varkaus oikeastaan niin mystinen ollut, mutta palautus oli.

Arkajalat varkaissa

Eilen puolilta öin saatiin sitten jännitystä tähänkin suveen. Laiturin suunnasta alkoi kuulua melkoinen metakka. Siellä oltiin oikein tiimityön voimalla korjaamassa muutaman kilon painoista ja liki kymmenen vuotta vanhaa sähköperämoottoriamme parempaan talteen. Ainakaan päivänvalossa se ei näytä kovin houkuttelevalta.

Amatöörit kuvittelivat voivansa operoida pimeän turvin, mutta toisin kävi. Kun on monta kesää mietitty, miten rapurosvot napattaisiin kiinni tai paremminkin ohjattaisiin poliisin hellään huomaan, suunnitelma oli helppo siirtää salamannopeasti tähän uuteen tllanteeseen.

Parilla katkaisijan naksauksella saatiin piha ja saunan kuisti valaistua. Ripein ottein syttyivät myös pihalla seisovaan autoon pitkät valot, jotka ylsivät laiturille asti. Auto sattui olemaan jopa valmiiksi oikein päin parkkeerattuna. Kunnon kamera ei kyllä ollut ihan käden ulottuvilla, mutta iPhone oli.

Nopeita olivat kieltämättä myös hiippailijat. Nykyään aniharvoin näkee nuorten miesten liikkuvan niin reippaaseen tahtiin, jos jättää televisiossa näytettävät urheilukisat pois laskuista.

Isäntäväen keskustelualoite ei öisille vieraille kelvannut. Taisivat olla olla paitsi nopeita, myös arkoja. Päivän valossa episodi taitaa onneksi selvitä ilman, että tarvitsee vaivata kiireisiä viranomaisia.

Suunnitelma toimeen

Tiedättekö muuten, mikä on tehokkin tapa varmistaa, ettei ikinä saa tehtyä kirjaa tai muuta isohkoa tekstiprojektia valmiiksi?

No tietenkin kirjoittaminen.

Jos ajatus kirjan ilmestymisestä kauhistuttaa, kannattaa ehdottomasti pitää muutamaa blogia ja roikkua aamusta iltaan ja illasta aamun Twitterissä ja Facebookissa. Puhun kokemuksesta, tuoreestakin vielä.

Kuten taisin eilen mainita, minun oli määrä aloittaa tuottelias kirjailijaelämä 2. elokuuta. Tavoitteena oli istahtaa klo 9 koneen ääreen ja pysyä siinä pari tuntia kerrallaan vähintään virka-ajan loppuun. Pieniä uinti-, kahvi- ynnä muita virkistäytymistaukoja olin päättänyt itselleni suoda.

Olin miettiinyt todella tarkoin, miten tartun työhön. Olin tehnyt etukäteen inventaariota tietokoneella, ulkoisella kovalevyllä, kymmenillä muistitiikuilla, mustakantisissa muistikirjoissa ja ties missä olevista aineistoista.

Pieneen valmisteluun käytin muutaman hetken jopa hautovimpina hellepäivinä. Kerran sain veneessä niin valtavan idean, että se piti heti saada kirjattua jonnekin - siis iPoneen. Koko aparaatti putosi veneen pohjalle. Ja seurasihan siitä vähän muutakin sählinkiä. Suunnittelu väärässä paikassa ja väärään aikaan saattaa pahimmillaan olla jopa hengenvaarallista.

Nyt siis lopetan suunnitelmien rustaamisen ja ryhdyn sen sijaan toteuttamaan yhtä - ja vain yhtä.