5.9.2010 - 12:30

Kävi niin kuin jo elokuun alussa pelkäsin: tämä kesäblogi jäi moneksi viikoksi huonolle hoidolle. Täyteen vauhtiin ei liioin ole päässyt ammattiblogini Vaikuttavaa!, vaikka työrytmi muuten on pitkän loman jälkeen jo löytynyt. 

Suosikkikuukauteni elokuu meni tänä vuonna epätodellisissa tunnelmissa - enkä nyt tarkoita pimeitä mutta lämpimiä iltoja.

Yhä huomaan hetkittäin toivovani, että heräisin ja huomaisin kaiken viime viikkoina tapahtuneen olleen vain pahaa unta. Niin ei valitettavasti käy, vaikka elämä tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin tästä tasaantuu. Niin se aina tekee.

Aurinkoista
ja rajuilmaa

Päättyvä kesä jää muistoihini jyrkästi kaksijakoisena.

Suomen suvi näytti suloisimmat puolensa. Elo niemennokassa oli juuri sellaista kuin mökkeilyn pitää: villiä, vapaata, laiskahkoa ja leppoisaa. Energiaa riitti myös pieneen kulttuuriretkeilyyn. Muualla kuulemma tukahduttavaksi käynyt helle ei täällä haitannut kuin muutamana yönä.

Kesämuistojen toinen puoli ei ole auringonkeltainen vaan synkänmusta. En ryhdy sitä tässä kertaamaan. Jos tarina on vielä jollekin lukijalle tuntematon, sen voi lukea uusimmasta blogistani Sydän paikaltaan, jonka uskon jossain muodossa jatkuvan vielä pitkään. Kirjoitustahti ehkä harvenee ja painotus siirtyy yksityisestä yleiseen. Niin luulen mutta en tosiaankaan tiedä.

Tulevaa on turha murehtia, mutta silloin tällöin yllätän itseni miettimästä, millä mallilla elämä mahtaa olla ensi kesänä.

Mökkisäätä
syyskuussa

Niemennokka, joka muuten ei ole virallinen nimi, on sanan varsinaisessa merkityksessä kesämökki. Kaikki pitää pistää talviteloille ennen lumentuloa.

Joskus syystyöt ovat tulleet tehdyiksi paremmin, joskus huonommin, mutta aina on kevään tullen ollut ihana palata takaisin.

Olen alkanut ymmärtää lehtijuttuja, joissa ihmisten vapaa-ajan asuntoja kutsutaan pakopaikoiksi. Tänäkin viikonloppuna on tuntunut vähän siltä kuin evakossa oltaisiin.

Toisaalta mökkeilysää on ollut mitä parhain. Lämpimissä vaatteissa on voinut viettää virkistävää ulkoilmaelämää.

Lauantaina sytytettiin paljon kynttilöitä niin sisään kuin ulos. Ja laulettiin paljon ja hartaasti. Se vasta teki sielulle hyvää.

Luvassa vielä
rapukekkerit

Ravustuskautta riittää lokakuun loppuun. Tänä vuonna omat saalit eivät kuitenkaan riitä suurimittaiseen juhlintaan. Viidestä sallitusta rapumerrasta yksi varastettiin heti ensimmäisenä yönä, eikä loppuissakaan ole juuri saksiniekkoja näkynyt. Ei ole tosin ravustajienkaan aktiviteetti ollut kaksinen.

Onneksi markettien pakastealtaissa on valinnan varaa. Muutamaa iltaa on jo vietetty raputunnelmissa, mutta pääjuhla on yhä  pitämättä. Joskus ennenkin muistan sen siirtyneen syyskuulle. Mitä pimeämpi ilta, sitä kauniimmilta värikkäät kynttilälyhdyt näyttävät.

Ennakkoluuloton juhlamenojen ohjaaja on alustavasti suunnitellut, että tarjolle voitaisiin asettaa jopa simpukoita belgialaiseen tapaan. Koristelu noudattanee kuitenkin perinteistä pohjoismaista linjaa.

Niemennokan näkökulmia oli alkuun lomablogi mutta muuttui jo viime vuonna kesäblogiksi. Mökkiläisen kesä ei pääty elokuun loppuun, joten tämä tarinointi saattaa jatkua harvakseltaan vielä viikkoja. Nuo rapujuhlat tai jotkut sen tapaiset aion joka tapauksessa vielä raportoida.

Mistä sitä ikinä tietää, vaikka tämäkin kesämökki vielä muuttuisi nykyajan vaatimusten mukaan ympärivuotiseksi vapaa-ajan asunnoksi. En perusta toivetta ilmastomuutokseen vaan taitavaan korjausrakentamiseen.