11.7.2010 - 18:24

Olen aina pärjännyt paremmin kasvi- kuin eläinkunnan kanssa. Hyvin menee siksi, että annamme puolin ja toisin kaikkien kukkien kukkia - siis kasvit ja minä.

Eläinten kanssa on pakko käydä joka kesä armotonta reviiritaistelua. Onko ihmisellä enää mitään oikeuksia, mökkiläisellä varsinkaan?

Jo edellisessä kesäpaikassa oli riesaa naapurin lasten ruokkimista sorsista ja oravista sekä puuportaita ylös ja alas kolistelevasta rusakosta. Lokit ilmestyivät iltaisin valtavina parvina - palasivat kuulemma töistä Kapulan kaatopaikalta. Siilit sentään olivat siellä ihania, mutta sen koommin en ole tuota uhanalaista lajia valitettavasti tavannut.

Yliluonnollisia voimia?

Niemennokassa sirkus on mennyt todella villiksi.

Välillä pelkään, että käyttäydyn itsekin täällä yhtä omituisesti kuin eläimet. Niillä ei nimittäin ole enää minkäänlaisia tapoja. Jospa kivenkoloissa tai katajapensaissa hihittelee  henkiä, haltijoita tai muita tonttuja, jotka kiusallaan sekoittavat normaalin järjestyksen.

Toisaalta en ole huomannut, että ainakaan muut ihmiset muuttuisivat täällä jotenkin erityisen älyttömiksi. Sillä perusteella olen taipuvainen jättämään yliluonnolliset ilmiöt pois laskuista.

Olen kallistumassa sosiologisen selityksen kannalle. Kysymyksessä on varmaan kaupungistuminen, joka näyttää sopivan eläimille vielä huonommin kuin ihmisille.

Suurkaupungin vitsauksia

Edellinen mökki sijaitsi Riihimäen kaupungin rajojen sisällä ja tämä nykyinen Hämeenlinnan suurkaupungissa. Jos joku luulee Hämeenlinnan olevan edelleen pieni kyläpahanen, ei selvästikään ole seurannut, miten maailma muuttuu. 

Vuoden 2009 alusta Hämeenlinna on nimittäin ollut yli kolme kertaa suurempi kuin Helsinki, Espoo ja Vantaa yhteensä. Puhun tietenkin pinta-alasta. Onneksi sentään Hattula ja Janakkala päättivät pysyä edelleen itsenäisinä kuntina.

Mitä suuremmat metsäalueet ja laajemmat erämaat haluavat kutsua itseään kaupungiksi, sitä pahemmin luonto ilmeisesti sekoaa.

Pullasorsathan ovat kautta aikain olleet niin tajuttomia, että ovat mieluummin jäätyneet tulipalopakkasilla kiinni lammikkoonsa kuin nähneet muuttomatkan vaivan. Lauttasaaressa ovat tulleet turhan tutuiksi valkoposkihanhet. Citykanit ovat jo pitkään aiheuttaneet päänvaivaa ja suukopua.

Iltapäivälehdet kertovat karhuista, jotka tonkivat elantoaan kerrostalojen roskasäiliöistä. Tai sitten hirvi juoksee ison ikkunan läpi komean omakotitalon olohuoneeseen.

Jos Ruokolahdella oli leijona mätäkuussa 1992, se oli aivan varmasti kaupungista karannut.

Onko ajatus rikos?

Arvaan eläinsuojelijoiden jo hermostuvan. Mitä pahaa viattomat eläimet ovat tehneet?

Kysymys oikeasta ja väärästä on aina subjektiivinen. En  katso koko kohtalaisen ison järven sorsalintukannalla olevan oikeutta hyökätä Niemennokkaan ruokaa norkoilemaan. Ei tämä ole mikään ravintola tai eläinhotelli.

En pidä sopivana sitäkään, että lokkipariskunta yrittää joka kevät perustaa perhettä päärakennuksen piipunjuureen. Lieneekö rikos häiritä pesänrakennuspuuhia metelöimällä enemmän kuin muuten olisi tapana.

Aikanaan uskoin oravista kaikki ne sadut, joista lastenlauluissa kerrotaan: "Oravalla puussa käpy oli suussa, askeleita kuuli, Halli-koiraks luuli." Mitä enemmän olen tehnyt tuttavuutta tämän kaupunkiluonnon kanssa, sitä huonommaksi oravan imago on silmissäni muuttunut. Se ei ole vain utelias typerys vaan myös röyhkeä ja aggressiivinen kriminaali.

Tämän niemennokan oravat eivät pysyisi puussa, vaikka tänne koottaisiin samalla kertaa lähisuvun kaikki hallikoirat vanhasta ja arvokkaasta seeferistä pienimpään mäyräkoiranpentuun. Ja puussahan oravan paikka on - ei esimerkiksi saunakamarin verhoissa, auton hattuhyllyllä tai ulkona kesäillasta nauttivien ihmisten ruokapöydällä.

Jos pelkät ajatukset veisivät linnaan, istuisin siellä lukemattomista rikoksista. En kuitenkaan ole väkivaltainen muuta kuin puheissani ja ajatuksissani. Pidän päinvastoin muutkin täällä tekojen tasolla kaidalla tiellä.

Mikä eläimiä vaivaa?

Olen maalla kasvanut enkä ole juuriltani koskaan kokonaan lähtenyt - mitä nyt mökkeilen kaupungissa. En todellakaan muista aiemmilta ajoilta villien eläinten tunkeneen joka käänteessä ihmisten seuraan.

Osaisiko joku kertoa, missä oikein on vika, kun eläimet eivät enää osaa elää niin kuin eläinten kuuluu?

Muilla vielä vaikeampaa

Jotain vikaa taitaa kyllä olla myös niissä ihmisissä, jotka suojelevat mieluummin eläimiä kuin toisten ihmisten kotirauhaa.

Lehdestä luin, miten yhden Hämeenlinnan keskustan kerrostalon katolle on asettunut naurulokkiyhdyskunta. Talon asukkaat joutuvat pesemään jatkuvasti ikkunoita - ja viemään roskapussit pihalla oleviin säiliöihin sateenvarjoilla suojautuneina.

Kun naurulokki on uhanalainen eläin, sitä ei ainakaan kesken kesän saa häätää pois. Terve maalaisjärki kyllä sanoo, ettei kerrostalon katolla tarvitisisi sietää lokkien pesiä.

Tätä menoa kai ihmiset joutuvat lähtemään omista kodeistaan, jotta eläimet saavat elellä rauhassa myös kaupunkien keskustoissa.