Etelä-Hämeen kahden suurimman kaupungin, Hämeenlinnan ja Lahden, suhteita on perinteisesti sävyttänyt kilpailuhenki. Lahti on ollut isompi ja mielestään dynaamisempi. Hämeenlinna taas on vanhempi ja ilman muuta arvokkaampi.

Takavuosina päijäthämäläiset vaativat suuruudenhulluudessaan jopa omaa lääniä. Hyvä, ettei vaatimuksiin taivuttu. Läänistä olisi nimittäin tullut hyvin lyhytikäinen. Nyt niitä ei ole enää ensimmäistäkään.

Kenellekään tuskin on jäänyt tämän blogin perusteella epäselväksi, kumpaan leiriin minä lukeudun.

Tunnelma kuin Välimerellä

Avarakatseisena ihmisenä noudatin kuitenkin ystävälliistä kutsua ja matkasin perjantai-iltapäivällä itäiseen naapuriin. Määrä oli tutustua Lahden Satamaan, ja niin myös tehtiin.

Komeassa ja hienosti soivassa Sibeliustalossa on tullut talviseen aikaan poikettua kerta jos toinen, mutta ei kertaakaan kesällä sen naapurissa sijaitsevassa lahtelaisten olohuoneessa.

Kahvilaa ja ravintolaa on joka makuun. Sisävesilaivoja saapuu ja lähtee. Huviveneet poikkeilevat. Ihmiset ovat leppoisan oloisia.

Istahdimme vanhaan asemarakennukseen kunnostetun Kahvila Karirannan terassille loppuiltapäivän ihanaan aurinkoon. Siinä olisi voinut hyvin viivähtää vaikka yömyöhälle, mutta tällä kertaa ei niin tehty. Jos alueella olisi vielä hotelli, niin lomallehan sinne pitäisi lähteä oikein useammaksi päiväksi. Vastaavaa tunnelmaa en muista kotimaassa kohdanneeni kuin joissain rannikkokaupungeissa.

Satama-alue oli monet vuodet unohduksissa kunnes se vuosina  vuosina 1995-98 kunnostettiin. Sibeliustalo valmistui vuonna 2000. Ympärille on rakentunut myös upea kerrostaloalue, joka täyttää suomalaisen asumisunelman: keskellä kaupunkia, ainakin melkein, ja aivan järven rannalla.

Rantaa olisi naapurissakin

Pakko myöntää, että pieni kateus hiipi mieleen viiden tunnin aurinkomatkalla. Olisihan sitä rantaa Hämeenlinnassakin. Enkä nyt tarkoita kuntaliitoksen tuloskena syntyneen "Uuden Hämeenlinnan" koko virallista maa-alaa vaan kaupungin perinteisiä keskusta-alueita.

Jokunen vuosi sitten Hämeenlinnan kaupunki päätti jo rakentaa Hopealinjan laivojen satamassa sijaitsevan Rantapaviljongin uudelleen. Ravintola ehdittiin jo sulkea. Laiturialueen kunnostukseen rahat lamasta huolimatta riittivät, mutta uusi ravintolarakennus pistettiin jäihin.

Nyt Rantapaviljonkia on vähän maalattu sisältä ja päältä. Siellä jatkuu entisen tyylinen ravintolatoiminta. joka ei houkuta yhtään sen enempää kuin muutaman sadan metrin päähän parkkeeratut pubilaivat Teemu ja Tyyne.

Paviljonkia suureellisempiakin rantasuunnitelmia Hämeenlinnassa on, mutta ehtinenkö nähdä niiden toteutuvan. Hitaita ovat herrojen kiireet varsinkin täällä Hämeessä.

Parkki uuteen loistoon?

Kesäteatterikausi päättyi tältä vuodelta viikko sitten perjantaina Hämeenlinnan upeassa Kaupunginpuistossa. Hämeenlinnan Kesäteatterin esitys Albatrossi ja Heiskanen perustui Juha Vainion lauluihin, joiden arvostus taitaa vuosi vuodelta olla nousussa.

Kaupunginpuisto tunnetaan Hämeenlinnan ulkopuolella huomattavasti huonommin kuin Vanajaveden  vastapäisellä rannalla sijaitseva Aulangon luonnonpuisto. Molemmat kuuluvat kansalliseen kaupunkipuistoon, jollaisia Suomessa on tällä hetkellä neljä: Hämeenlinnan lisäksi Heinolassa, Porissa ja Porvoossa.

Etenkin ennen vanhaan Kaupunginpuisto tunnettiin nimellä Parkki. Siellä oli aikanaan muun muassa puistoravintola. Rakennus purettiin 1960-luvulla, jolloin Hämeenlinnan kaupunkikuvaa raiskattiin edistyksen nimissä muutenkin oikein urakalla. Eikö Parkkia voisi palauttaa entiseen loistoonsa?

Monia muitakin keitaita Hämeenlinnasta löytyy, mutta ei valitettavasti mitään Lahden Sataman kaltaista. Ainoa lohtu kateelliselle on se, että paikan nettisivut ovat suorastaan surkeat. Kamerakin unohtui sopivasti Niemennokkaan, joten eipä ole tarjota houkuttelevia kuvia.