Pitäisikö kiinnostua
törkykirjoittelun syistä?

Kauppalehti sallii lokakuusta lähtien verkkouutistensa kommentoinnin vain omalla nimellä kirjoittaville. Muuta keskustelua Kauppalehden verkkopalvelussa voi edelleen käydä nimimerkillä.

Päätoimittaja Hannu Leinosen mukaan  tarkoituksena ei ole  suitsia uutisten kommentointia vaan varmistaa, että se säilyy asiallisena ja laadukkaana. Tähänkin asti Kauppalehti on vaatinut kommentoijilta ja nettikeskustelijoilta rekisteröitymistä.

Aamulehdessä yksi
ainoa nimimerkki

Kauppalehden käytäntö on siis ollut erilainen kuin Alman toisessa mahtimediassa Aamulehdessä. Siellä järjestelmä ei edes ehdota kirjoittajlle nimen tai sen puoleen nimimerkinkään käyttöä. Kaikki lukijakirjoitukset näkyvän Tuntemattoman kirjoittamina.

Ja kyllä se Tuntematon jaksaakin kirjoittaa! Häntä eivät taida työkiireet rasittaa, kun kerkiää tuoreeltaan kommentoimaan aihetta kuin aihetta.  Edustavan näytteen saa vaikkapa hengentuotteista, joita on tänään ilmestynyt keskustan puheenjohtan persu-moitteiden perään.

Tuntuu kuin jossain olisi automaatti, joka syytää joka suuntaan perussuomalaisten propagandaa. Keskustelun nimeä paasaus ei ansaitse.

Nettiraivoamisella
hurjat mittasuhteet

Kauppalehden uusi käytäntö tuntuu noudattelevan suunnilleen samaa linjaa kuin Journalistin ohjeisiin tehty lisäys, josta Julkisen Sanan Neuvosto tiedotti pari viikkoa sitten. Kysymys on hienosäädöstä, joka tuskin olennaisesti kohentaa uutismedioiden verkkosivuilla käytävän keskustelun tasoa.

Jossittelin aiemmassa postauksessani näin:

"Jos tiedotusvälineet olisivat ottaneet törkykirjoitteluun tiukemman kannan, siitä ei ehkä olisi päässyt kehittymään maan tapa."

Viime päivinä olen tullut syventyneeksi lehtien verkkosivuilla käytävään 'keskusteluun' aiempaa paremmin. Enää en jossittele. Nettivouhotus on saanut hurjat mittasuhteet ja kärjistynyt käsittämättömän vihamieliseksi. Sitä ei enää kitketä noin vain pois.

Tuntuu kuin journalistit tahtoisivat lähinnä saada hajurakoa epä-älylliseen lukijakirjoitteluun. Kauppalehtikin rauhoittaa nimimerkkimölinältä vain omat uutisensa. Samalla saattaa palstoilta poistua myös perustellulla tavalla kriitisiä lukijakommentteja.

Loukkaamisesta on
tullut itsetarkoitus

Vihamielisestä ja loukkaavasta kirjoittelusta tuntuu valitettavasti tulleen suomalaisen nettikeskustelun valtavirta. Kehityssuuntaan ovat osaltaan vaikuttaneet mediat, jotka ovat olleet kiinnostaneempia verkkosivujensa korkeista kävijämääristä kuin sisällön laatusta.

Kun aggressiivinen kirjoittelu on saanut päivästä päivään jatkua ja voimistua, ilmiön kanssa ollaan kohta pahassa pulassa. Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu kyllä tiukka debatti mutta ei äärimmäinen suvaitsemattomuus saati jatkuva vihanpito.

Sanan säilällä on helppo huiskia, jos on vapaa kaikesta vastuusta. Kun oikein huiskitaan, vihamielisyydestä juovutaan.

En voi olla miettimättä, miten helposti vihanpurkaukset oikeastaan siirtyvät tekstistä tekoihin.

Keskustelun sävy
muuttuu keskustellen

Vihamielisyys on niin käsittämättömän laajaa ja syvää,  ettei sitä hillitä saati hallita hienosäätämällä nimimerkkikirjoittelun sääntöjä. Edes nimettömän kirjoittelun täyskielto ei auttaisi. Tuollainen kielto kun olisi mahdoton valvoa.

Keskusteluun voi vaikuttaa vain keskustellen. Suomalaisen yhteiskunnan kahtiajako näkyy jyrkimmillään juuri nettikirjoittelussa. Jos emme mahdu keskustelemaan samoille palstoille, emme mahdu kohta enää samaan yhteiskuntaankaan.

Mitä vihamielisen nettikeskustelun taustalla oikein on?

Olisi mukava uskoa, että muutama hörhö siellä vain aikansa kuluksi paukuttaa näppistä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ihan pienellä porukassa kommenttitulva ei kuitenkaan synny.

Hyvin luultavasti olen tänäänkin tietämättäni tavannut ainakin ohimennen yhden tai useamman vihan sokaiseman ja kaiken empatian kadottaneen nettiraivoajan. Se on pelottava ajatus.