Liikkuva äänestäjä on valtansa huipulla.

Demokratian voitto presidentinvaaleissa vaikuttaa jo varmalta. Sauli Niinistö ei todennäköisesti tule valituksi ensimmäisellä kierroksella.

En ole intohimoisesti Niinistöä vastaan. Äänestin häntä kahdesti kuusi vuotta sitten. Halusin silloin muutosta tai ainakin vaihtelua. Niin haluan tälläkin kertaa.  Ylimielinen ehdokas ei minulle kelpaa.

Kaksivaiheisessa kansanvaalissa vaikuttaisi arveluttavalta, jos kuka tahansa ehdokas saisi ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä. Viime kevään eduskuntavaaleissa yksikään puolue ei saanut  edes 25 prosentin kannatusta.

Kaikki tämänkertaiset presidenttiehdokkaat ovat puoluepukareita - kuka enemmän, kuka vielä enemmän. Vaikka presidentinvaali on henkilövaali, siinä on kysymys myös politiikasta.

Totta kai saa
laskelmoida

Tosiviisaat ovat jo rientäneet moittimaan valitsijoita taktikoinnista. Emme kuulemma ensimmäisellä kierroksella äänestä mieluisimman ehdokkaan puolesta vaan vastenmielisintä vaihtoehtoa vastaan.

• Missä on sanottu, että ääni pitäisi antaa mieluisimmalle ehdokkaalle?
   

Olen monissa vaaleissa ottanut huomioon, kenelle ehdokkaalla on mahdollisuuksia tulla valituksi. Järkeilemällä olen mielestäni vaikuttanut vahvemmin kuin jos olisin tuhlannut ääneni pelkkään tunteiluun.

Tällä kertaa kohdalleni on osunut sellainen onni, että järki ja tunne puhuvat saman ehdokkaan puolesta.

Tärkeä tietää,
mistä tuulee

Myös mielipidemittaukset ovat joutuneet elitiin hampaisiin. Totta on, että eri perustein laskettuja lukuja on ollut vähän työlästä verrata.

Olen ollut lukevinani rivien välistä, että nimenomaan äänestäjien ei tahdottaisi tietävän, miten mielialat ovat muuttuneet. Ilmeisesti puolue- ja kampanjatoimistoilla olisi tuohon tietoon erioikeus.

• Gallupit ovat tehneet näistä presidentinvaaleista aidon valintatilanteen.
   

Jos loppusuora olisi 'rauhoitettu' mielipidemittauksilta, peli olisi saattanut ratketa ensimmäisellä kierroksella. Sitä ilmeisesti toivotaankin - laput silmillä äänestämistä.

Minulle on täysin käsittämätöntä, ettei ihminen saisi mielipidettä muodostaessaan ottaa huomioon myös toisten mielipidettä.

Some paljastaa
ylimielisyyden

Taktikoinnin ja galluppien lisäksi viime päivinä on epäilty myös sosiaalisen median vääristävän vaaliasetelmaa. Tikun nokkaan on nostettu erityisesti Pekka Haaviston Facebook-suosio.

Epäluuloille on perusteita:

• Esimerkiksi oma ehdokkaani varmistui nimenomaan sosiaalisessa mediassa.
   

Ihmisoikeudet vammaisten arkeen -verkosto kysyi ennen joulua ehdokkailta Facebookissa, olisivatko he valmiita ajamaan tasavallan presidentin arvojohtajuuden voimin YK:n vammaissopimuksen pikaista ratifiointia.

Vain kahden ehdokkaan Facebook-sivulta saatiin vastaus. Vastaamattomuus kertoi vähintään yhtä paljon.

Eva Biaudet kävi ripeästi allekirjoittamassa nettiadressin, jossa vaaditaan YK-sopimuksen ratifiointia viipymättä.

Pekka Haavisto 2012 -sivulla kerrottiin radiohaastattelusta, jossa ehdokas oli jo aiemmin ottanut sen kannan, että sopimus voitaisiin ratifioida ennen kuin kansallinen lainsäädäntö on uudistettu.

Kumpaa vain heistä voisin hyvin äänestää, mutta äänestän sitä, jolla on paremmat mahdollisuudet tulla valituksi. 'Naisääni' ei näissä vaaleissa paljon painaisi.