Tien varteen ja etenkin nettiin
kaivataan parempaa opastusta.

Puoli yhdeksän televisiouutiset kertoivat tiistaina, että pitäjien pienet nähtävyydet potevat kävijäpulaa. Näin siitä huolimatta, että suvisuomalaiset ovat ahkerasti liikekannalla.

Paljon väkeä keräävät kuulemma vain muutamat kohteet - huvipuistot, eläintarhat ja linnat.

Uutislähetykseen oli poimittu kaksi esimerkkiä hiljaisista nähtävyyksistä: Orimattilan kotiseutumusoa ja askolalainen Pekkalan kotieläinpiha. Vastaavia kohteita on maassamme tuhansittain. Esimerkit oli siis poimittu hyvin.

Runsaus ei välttämättä vähennä museon, matkailutilan tai minkään muunkaan kiinnostavuutta. Eihän tarkoitus ole, että kaikki tutustuisivat niihin kaikkiin.

Ensin pitäisi
löytyä netistä

Orimattilan kotiseutumuseo ja Pekkalan tila ovat netissä kohtalaisesti esillä. Kysymys onkin siitä, miten ihmiset saisi tutustumaan näihin vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin - ensin netissä ja sitten kesämatkalla.

Kirjoitin muutama päivä sitten kesäblogissani retkestä, jonka teimme Pälkäneen Laitikkalaan. Sen teemana olivat maatilapuodit. Päätelmäksi tuli, että parempi suunnittelu netin avulla olisi tehnyt retkestä vielä onnistuneemman.

Toisaalta loman luonteeseen kuuluu, että voi toimia ja liikkua vapaasti ja spontaanisti. Kovin suurta vaivaa en itsekään ole valmis näkemään pienten kesäretkien valmistelussa.

Verkkopalvelujen ongelma - myös maatilapuotien tapauksessa - on hajanaisuus. Sen takana taas lienee yhteistyön puute.

Osa nähtävyyksistä - vaikkapa Orimattilan kotiseutumuseo - on piilotettu kuntasivuston syövereihin. Lukuisten kuntaliitosten jälkeen kesäkulkija ei välttämättä edes muista, mihin kaupunkiin tai kuntaan mikin kulmakunta nykyisin kuuluu. Hämeenlinnassa esimerkiksi on ihan suotta häivytetty näkyvistä pois vanhojen pitäjien nimiä. Eivät Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos ole paikkoina mihinkään kadonneet, vaikka kuntarajat onkin kaadettu.

Mobiili sopisi
kesäkulkijalle

Tärkeintä pienten nähtävyyksien, tapahtumien ja palveluiden olisi tavoittaa lomaiset tien päältä. Siinä ovat tärkeitä kyltit, joista maatilapuotienkin tapauksessa kirjoitin.

Maantievarsikyltit ovat joutuneet viranomaisten hampaisiin. Se on johonkin rajaan asti ymmärrettävää. Aivan varmasti löytyisi kuitenkin kompromisseja, jotka sovittaisivat yhteen matkailumarkkinoinnin ja toisaalta liikenneturvallisuuden ja ympäristönäkökohdat. Opasteisiin ei sentään saisi upota yrittäjän koko tienesti.

Kun ensimmäinen ja usein ainoa kyltti tulee näkyviin, kesäkulkija on jo ajamassa sen ohi. Silloin peli on menetetty. Perinteisten keinojen rinnalle kannattaisi nostaa nykyiaikaisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet - lyhyesti sanottuna mobiilisti käytettävät nettipalvelut.

Eniten häviää se,
joka huristaa ohi

Olisi ilman muuta tärkeää, että maakuntien ja pitäjien pienet nähtävyydet, tapahtumat ja palvelut pärjäisivät hyvin. Asia ei ole merkityksetön työllisyydenkään kannalta.

Melkein enemmän kannan kuitenkin huolta meistä kesäkulkijoista, jotka jäämme monta kokemusta köyhemmiksi, kun emme ymmärrä poiketa mielenkiintoisiin kohteisiin. 'Pieni' nähtävyys tai tapahtuma voi joskus tuottaa suuren elämyksen.

Esimerkiksi lapsiperheiden pakollisiin kuvioihin kuuluvat muun muassa erilaiset puuhamaat. Osa aikuisista taas ei ilkeä mennä loman jälkeen töihin, ellei ole käynyt Savonlainnassa tai Porissa. Monen ohjelmaan mahtuisi kuitenkin myös uusia ja vuosittain vaihtuvia kohteita.

Asiassa auttaisivat kyllä niinkin yksinkertaiset keinot kuin ajonopeuden alentaminen ja reittivalinnat vaihteeksi muualta kuin valtateiltä. Mutta jotain muutakin tarvittaisiin.

Eat.fi tarjoaa
hyvän mallin

Johanna Kotipelto viritti Facebookissa keskustelua Ylen uutisesta. "Eikö tähän nyt löydy apu Facebookista ja Twitteristä ja kuntien kotisivuilta yhdistettynä Google Mapsiin?", hän kyseli - ja jatkoi kohta vetoomuksella: "Muutetaanko, flikaat, sitten tämäkin epäkohta =)".

Tunnetusti yllytyshulluna ilmoittauduin heti mukaan savottaan. Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Johanna oli oikeassa siinä, että esimerkkiä sopisi ottaa ravintoloiden karttapohjaisesta hakupalvelusta Eat.fi. Jos vastaavanlainen saataisiin kokoon suurelle yleisölle tuntemattomista nähtävyyksistä, palveluista ja tapahtumista, jo ensi vuonna monen kesäkulkijan retket saisivat uusia sävyjä - ja pienet yrittäjät lisää asiakkaita.

Verkkopalvelut
jymähtäneet

Monen isonkin organisaation verkkopalvelut ovat jääneet menneiden vuosien muottiin. Esimerkiksi karttatiedosta ja sosiaalisesta mediasta ei vielä oteta irti sitä, mitä aika vaatimattominkin panoksin saataisiin.

Pienet yritykset, järjestöt ja paikkakunnat voisivat näyttää mallia isommilleen. Kännykällä käytettävät palvelut tuskin sopisivat mihinkään muuhun yhtä hyvin kuin matkailua edistävään markkinointiin. Niissä ratkaisee sitä paitsi enemmän ajatus kuin raha.

Joillakin paikkakunnilla on värvätty paikallisten yrittäjien avuksi kummeja, jotka ovat yrityselämässä kunnostautuneita vapaa-ajan asukkaita. Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon heidän joukossaan on verkkopalvelujen ja eritysiesti mobiiliratkaisujen asiantuntijoita. Saattaisin kuvitella, että digimedian ammattilaiset eivät ole kaikkein innokkaimpia mökkeilijöitä.

Kaupallisellekin palveluntarjoajalle pienten matkailukohteiden tehokas hakupalvelu olisi ehkä kehittelemisen arvoinen ajatus. Ihmeitä ei vaadita: ajo-ohjetta, luotettavaa tietoa etenkin aukioloajoista ja aiemmin vierailleiden kokemuksia. Ne saisivat minut pysähtymään nykyistä useampaan paikkaan

- - -

Tämän kirjoituksen kuvassa on Hämeen Härkätien kyltti. Mahtavatkohan kaikki kulkijat tietää, miten historiallisesta reitistä on kysymys? Netistä asiaa voi tutkia - reissun jälkeen, jos muistaa.