Suuruudella on somessa turha edes yrittää jyrätä.

Viime päivinä viestinnän ammattilaiset ovat toistuvasti nostaneet esiin saman kysymyksen: Jos organisaatio lähtee voimalla ja vauhdilla sosiaaliseen mediaan, onko perinteinen verkkopalvelu vaarassa menetää kävijöitä?

Kysymykseen voi perustellusti vastata ainakin kahdella tavalla, jotka sattumoisin näyttävät vastakkaisilta:

• Ihmiset voivat tosiaan siirtyä vanhasta palvelusta uusiin. Jos ydinasiat onnistutaan kiteyttämään sosiaalisen median kanavilla, kukapa enää välittäisi hortoilla valtavan laajojen nettisivustojen labyrinteissa.
• Toisaalta some voi tuoda perinteisiin verkkopalveluihin lisää väkeä. Jos organisaation onnistuu ketjuttaa esiintymistään verkon eri kanavilla, ne kaikki voivat ruokkia toisiaan.

Nyt pitää vain toivoa, että suuret tai muuten mahtavat yritykset ja yhteisöt ymmärtävät sosiaalisen median mittakaavan oikein. Niiden resursseilla on mahdollista loikkia kilometrisaappailla: tuupata kaikki tuutit täyteen omaa sisältöä - tai ainakin dataa.

Somessa suuruus on kuitenkin jotain aivan muuta - vaikkapa sitä, että Suomen poliisin Facebook-sivulla on jo yli 44 000 fania.

Kuunnellen
ja palvellen

Somessa menestyäkseen on oltava valmis kehittämään kahta vaikeaa taitoa, joista kumpikaan ei luonnostaan suju useimmilta suurilta organisaatioilta:

• On nöyrryttävä kuuntelemaan.
• On mukauduttava tarjoamaan palvelua, jonka ihmiset kokevat hyödylliseksi tai viihdyttäväksi.

Kuuntelun tahdossa ja taidossa suurilla organisaatioilla olisi sosiaalisessa mediassa suuret mahdollisuudet. Niillä on väkeä, jonka pistää seuraamaan eri kanavia. Niillä riittää rahkeita maksaa myös ulkopuolisista seurantapalveluista. Mutta onko niillä halua ja kykyä kohdata ihmiset kutakuinkin tasaveroisesti? Sitähän kuuntelua edellyttäisi.

Palveluinnovaatiot ovat verkossa - niin perinteisissä palveluissa kuin somessa - yhä häkellyttävän harvinaisia. Heikosti jos lainkaan jalostetun tiedon vyöryttäminen ihmisten niskaan ei ole mitään palvelua.

Harvaa asiaa toivon niin hartaasti kuin sitä, että sosiaalinen media säästyisi suurten ja vähän pienempienkin yritysten ja yhteisöjen kapulageneraattoreiden tauottomalta tekstitulvalta.

On tohdittava
tarttua hetkeen

Netin toinen aalto syntyi ainakin osittain turhautumisesta pullataikinan lailla paisuviin sivustoihin, joissa vuorovaikutteisuus oli tyhjää sanahelinää. Ihmisen kaipasivat toimintaa ja keskustelua. Yhä useampi tahtoi sanoa oman sanansa niin, että toisetkin sen kuulisivat.

Tavallisille kansalaisille some sopii hyvin, mutta miten on johtoportaan laita?

Suomen poliittisessa eliitissä näkyy olevan ainakin yksi henkilö, joka on aidosti mukana sosiaalisessa mediassa. Tarkoitan ulkoministeri Alexander Stubbia. Hän julkisti tänään 10-kohtaisen ohjelman ulkoasianhallinnon uudistamiseksi.

Stubb visioi ohjelmansa 6. kohdassa näin:

"Ulkoministeriön ja edustustojen viestintä seuraa aikaansa: Facebookista, Twitteristä ja uusista sosiaalisen median innovaatioista tulee arkipäivää."

Ministerin visio on jo alkanut käydä toteen. Suomen lähetystö Bankogissa  avasi Facebook-sivun, kun se joutui lähtemään äskeisten mellakoiden tietä evakkoon. Faneja on kertynyt yli 900. Palvelu tuli hetkeen. Jos sitä olisi jääty suunnittelemaan valtionhallinnon perinteisen kaavan mukaan, hetki olisi mennyt ohi.

Herkka luotaus, nopea toiminta ja vakava halu palvella saattavat sittenkin olla sosiaalisessa mediassa vähintään yhtä hyviä eväitä kuin ne hienot strategiat, joita some-kerma seminaareissaan pohtii.

Lapsenkengissä on joskus avartavaa kulkea.