Kuusi kuolemansyntiä
välttää, jos vain viitsii.

Peukutus on vihonviimeistä viestintää. Sitä mieltä olen ollut edellisen kirjoitukseni jälkeen.

Kerroin esimerkkejä kehityskelpoisista Facebook-sivuista, joita itse seuraan. Ikinä ennen ei ole niin moni peukuttanut. Nyt minua vaivaa vallan tavattomasti, mille asialle nuo suosionosoitukset oli tarkoitettu.

Viimeksi myös uhkailin, että kerron, millä sivuilla ei näytä olevan lainkaan tulevaisuutta. Niin armoton en sentään ole. Aina on toivoa, mutta paljon työtä tarvitaan, jotta tilanne korjaantuu.

Esitän lempeästi Facebook-sivun kuusi kuolemansyntiä. Jos te lukijat haluatte havainnollistaa, voitte peukutuksen sijaan heittää muutaman hyvän esimerkin huonoista sivuista.

Syntilistaa kerrakseen

Facebook-sivun kuolemansynnit ovat nämä:

1. Ylläpitäjillä ei ole aavistustakaan, miksi sivu on olemassa.
2. Sisältö on niin tylsää, ettei kukaan viitsi reagoida.
3. Sivu päivittyy liian verkkaisesti tai täysin satunnaisesti.
4. Päivitykset on kirjoitettu huonosti.
5. Ylläpito ei vastaa kommentoijille - ei siis keskustele.

Lista saattaa tuntua raskaalta. Harvan sivun sentään on onnistunut kerätä riesakseen kaikkia kuutta kohtaa.

Miksi, kenelle, mitä?

Ensimmäinen kuolemansynti vaivaa monia perinteisiäkin verkkopalveluja. Eivät ne silti ole kuolleet pois - pystyyn kyllä.

En ota kantaa siihen, kenen vika on, kun ylläpitäjillä ei ole aavistustakaan, miksi Facebook-sivu on olemassa. Varmaan aina löytyy joku isompi viskaali, jota osoitella sormella.

Ylläpitäjillä olisi - niin uskon - joka tapauksessa mahdollisuus viritellä keskustelu peruskysymyksistä:

• Miksi sivu on olemassa?
• Kenelle se on tarkoitettu?
• Mitä on tarkoitus kertoa tai mistä keskustella?

Esimerkkejä olisi Facebook tulvillaan, mutta valitse sinä, lukija hyvä!

Miksi Facebookissa?

Toinen kuolemansynti liittyy tiiviisti ensimmäiseen, mutta on ehkä piirun verran pienempi. Villitys on ollut niin valtava, että ihmekö tuo, jos on vienyt asiansa ajattelemattomasti mediaan, missä ei mitään tee.

Kohderyhmä voi olla tarkka ja sanoma kirkas. Myös miksi-kysymykseen saattaa olla hyvä vastaus; viestintätarvetta siis on.

Vika on yleensä siinä, ettei oma kohderyhmä liiku Facebookissa - tai ei ainakaan käy pyydykseen. Sitten ihmetellään, missä vika, kun tykkääjien määrä ei kasva.

Riittääkö kerrottavaa?

Jotkut viisaat tietävät kertoa, miten usein tai harvoin jokaisen Facebook-sivun tulee päivittyä. Taas kerran varoittelen uskomasta ainoisiin oikeisiin totuuksiin.

Hyvin harvat Facebook-sivut ovat tainneet kompastua liian tiheään päivitykseen. Liian verkkainen tahti on paljon yleisempi vika.

Olennaista on valita sopiva päivitysrytmi. Se vaatii, että ymmärtää, mikä merkitys sivun teemalla on kohderyhmän elämässä. Jos ei päivityksille löydy aihetta viikkoihin, miten ihmeessä asia voisi olla lukijoillekaan merkityksellinen.

Pakkopäivityksen tunnistaa muuten siitä, että ylläpitäjät eksyvät välillä hätäpäissään valovuosien päähän sivun teemasta.

Eikö ilmaisu kiinnosta?

Ilmaisun laatuun minulla olisi eniten huomauttamista. Eihän sitä ammatistaan irti pääse.

Pienet kirjoitusvirheet annan mielihyvin anteeksi. Synniksi luen sitä vastoin velton ilmaisun. Ikävän usein Facebook-sivusta paistaa, ettei ylläpitäjä viitsi nähdä lukijoiden vuoksi yhtään vaivaa.

Monilla sivuilla jaellaan linkkejä vaivautumatta evästämään niitä sanallakaan. Vielä yleisempää on, että päivityksistä puuttuu näkemys. Lukija joutuu ihmettelemään, miksi päivän mittaan moneen kertaan kalutut uutisaiheet ovat ilman lisämausteita tarjolla myös mitä ihmeellisimmillä Facebook-sivuilla.

Päälle päätteeksi päivityksiin kulkeutuu sellaisemaan kapulakielisten tiedotteiden ingressejä tai makeilevia mainoslässyjä.

Pelottaako keskustella?

Tällainen myöhäinenkin herännäinen on ehtinyt oppia, että sosiaalisessa mediassa keskeistä on vuorovaikutus.

Miksi ihmeessä sitten pidetään viikosta ja kuukaudesta toiseen pystyssä Facebook-sivuja, joilla juuri kukaan muu kuin ylläpitäjä ei sano koskaan mitään? Korkeintaan joku joskus velvollisuudentunnosta antaa ymmärtää tykkäävänsä.

On jopa harvinaista, että ylläpito jatkaa keskustelua kommentoijien kanssa. Vastaukset ovat oikaisun luonteisia: "Kyllähän tosiasia on se, että..."

Facebookista on tullut turhan monelle yritykselle ja yhteisöille vain yksi uusi kanava, jota pitkin valuttaa itsekeskeistä 'uutisvirtaa'. Vuoropuhelun ja palvelun henki on aika harvinaista herkkua.

Kaikkihan tämän tietävät

Arvaan kyllä, että monen mielestä tässä postauksessa ei ole mitään uutta. Kaikki pätee mihin tahansa viestintään.

Aivan, Facebookiahan juuri yritetään istuttaa osaksi yritys- ja yhteisöviestintää. Ei se ole esimerkiksi uskonlahko, johon kuuluva voi huoletta uskoa ihmeisiin.

Jos ei ole koskaan oppinut viestinnän, vaikkapa kirjoittamisen ja keskustelun, alkeita, on aika vaikea menestyä myöskään sosiaalisessa mediassa. Uudet jipot eivät riitä paikkaamaan aukkoja perusosaamisessa.

Pitänee yrittää joskus kertoa, millaisista aineksista uskon laadun ja vaikutuksen sosiaalisessa mediassa syntyvän.