Sosiaali- ja terveydenhuoltoa
ei voi olla ylivoimaista valvoa.

On se autasta, kun pääsee siteeraamaan itseään. En tunne pienintäkään tarvetta muuttaa mielipidettäni siitä, mitä kirjoitin tämän vuoden kesäkuussa:

Evirasta sopisi ottaa esimerkkiä.

Niin todella sopisi - ja yhä vain paremmalla syyllä.

Kesällä ihastelin, miten oma elintarviketurvallisuusvirastomme pysytteli vakaalla ja avoimella viestintälinjallaan. Samaan aikaan Saksan viranomaiset sekoilivat: julistivat syyllisiksi ehec-bakteeriin levittämiseen ensin espanjalaiset kurkut ja sitten oman maan pavunidut.

Voi possu parat

Ylen A-studio näytti tällä viikolla  kohtalaisen kamalaa aineistoa sikatiloilta. Sen olivat kuvanneet eläinaktivistit - salaa tietenkin.

Satuin kuulemaan radiosta, miten kiihtyneinä, murtuneina ja raivostuneina ihmiset soittelivat johonkin kontaktiohjelmaan. Valvova viranomainen ei todellakaan saanu pelkkää kiitosta eikä kunniaa.

Mitä teki Evira? Ihan saman kuin muistini mukaan aina ennenkin, kun sen toimialaan kuuluvissa asioissa on kuohahtanut: julkisti konstailemattoman tiedotteen.

Ei selittelyn syntiä

Ensimmäiseksi tiedote totesi karut tosiasiat:

"YLE:n A-studio –ohjelmassa 21.11.2011 esitetyn, suomalaisilla sikatiloilla kuvatun kuvamateriaalin perusteella on mahdollista, että kuvatuilla tiloilla on rikottu eläinsuojelulainsäädäntöä."

Sen jälkeen evira kertoi, mihin on jo ryhdytty - siis ei aiottu vaan ryhdytty:

"Evira on pyytänyt aluehallintovirastoja huolehtimaan tarvittaviin eläinsuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä omalla hallintoalueellaan."

Selväksi tuli, että syylliset joutuvat tilille:

"Jos tarkastuksissa havaitaan eläimiä hoidettavan eläinsuojelulain vastaisesti, viranomaiset ryhtyvät eläinsuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin. Tieto laiminlyöntitapauksista toimitetaan myös poliisille."

No niin, tavallinen passiivinen eläintenystävä saattoikin jo hieman rauhoittua.

Tilanne hallinnassa

Tiedote ei ymmärtääkseni sisällä  mitään ihmeellistä uutta. Ilmaisukin on alusta loppuun kuivakkaa kapulakieltä.

Tiedotetta lukiessa syntyy silti sellainen tunne, että Evira pystyy hoitamaan hommansa.

Pisteenä iin päälle on eleetön viittaus siihen, miten virasto on ryhtynyt korjaamaan tilannetta jo ennen kuin kansa on joutunut katsomaan tv-ruudusta sikaloiden kauhuja:

"Jotta eläinsuojeluviranomaiset olisivat mahdollisimman nopeasti voineet tarkastaa tilat ja tarvittaessa ryhtyä välittömästi eläinsuojelulain tarkoittamiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, pyysi Evira jo perjantaina 18.11.2011 Oikeutta Eläimille -yhdistystä ilmoittamaan virastolle ne tilat, joilla yhdistys epäili A-studiolle välittämänsä kuvamateriaalin perusteella tapahtuvan säännösten vastaista toimintaa."

Jossain voi tietysti kärytä uusien uutispommien sytytyslankoja, mutta kyllä Evira sen kestää. Tämä viranomainen on rakentanut itselleen pitkän ajan kuluessa - jo ennen kuin koko Eviraa oli olemassakaan - maineen, joka vaimentaa huomattavasti mediakohun aiheuttamia kolhuja.

Tietoa ei pantata

Tiedotteen lopuksi Evira tarjoaa vielä tuhdin paketin siitä, miten eläinsuojeluvalvonta on Suomessa järjestetty. Vaikka omin silmin on televisiosta nähnyt, että valvonta on tainnut pettää aika ikävästi, perusluottamus Eviraan kestää.

Minulle jäi nyt niin kuin useasti ennenkin sellainen vaikutelma, että Evira ei yritä viilata mediaa ja  kansalaisia linssiin.

Maa- ja metsätalousministeri tai maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö eivät ole huomatakseni joutuneet julkisuudessa setvimään, jääkö Eviran joku johtaja jupakan vuoksi sairauslomalle vaiko muuten vain rokuliin.

Eviran virkamiehet eivät liioin käyneet mediassa ruikuttamaan virastonsa resurssipulaa tai omaa ylirasitustaan.

Valvira sentään!

Eläinten oloja valvotaan Suomessa ilmeisesti tehokkaammin kuin ihmisille tarkoitettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tällainen käsitys on A-studion esittämästä kuvamateriaalista huolimatta viime päivien valossa syntynyt.

Olen jo kertaalleen tällä palstalla pohtinut pitkästi ja perusteellisesti, miltä valelääkärijupakka viestinnän vinkkelistä näyttää.

Peruspalveluministerin, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön ja Valviran ylijohtajan tähdittämä mediashow vain vahvisti sitä näkemystä, että valvonnan lisäksi pettää moni muukin asia - ainakin etiikka ja ammattitaito.

Henkilöstö vaietkoon

Pahinta on, että sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta näyttää olevan joka suunnalla yhtä retuperällä. Hämeen Sanomat kertoi  - taas kerran - painetussa lehdessään yksityisestä hoivakoti Keinukamarista.

Perus- ja lähihoitajia edustava SuPer on nostanut esiin Keinukamarin henkilöstövajeen. Liitto on myös syyttänyt Hämeenlinnan kaupunkia valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Mitä teki kaupunki? No se perusti oikein teemasivun, jotta kaikki varmasti löytävät tilaajajohtaja Jukka Lindbergin typerän haastattelun.

Nyt Hämeen Sanomiin oli haastateltu aiemmin Keinukodissa työskennellyttä lähihoitaja Sanna Matosaarta. Hän valottaa vielä lisää valvonnan surkeaa tilaa:

• Hoivokodin johto moitti henkilöstöä, joka oli puuttunut havaitsemiinsa epäkohtiin.
• Asioista puhuneiden ammatinvalinta kyseenalaistettiin.
• Kemiallinen sitominen eli levottoman vanhuksen rauhoittaminen lääkkeillä oli yleistä.

Matosaaren omaa määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu, kun hän oli luovuttanut kaupungin edustajalle muistion  havaitsemistaan epäkohdista.

Alkoholi vie AVIn ajan?

Aluehallintovirastojen tehtävänä olisi valvoa, että kunnat ja kuntayhtymät hoitavat sosiaali- ja terveyspalvelut siten kuin lainsäädäntö vaatii. Pitäisi valvoa vaan kun eivät kuulemma ehdi.

Alkoholin myyntiä valvotaan paremmin kuin vanhustenhuoltoa, otsikoi Yle eilen. Juttu perustui eläkkeellä olevan läänin sosiaali- ja terveysneuvos Pekka Paateron lausuntoon:

"Kyllä minä katson, että tärkeämpää olisi huolehtia siitä, että vanhusten palvelut pelaavat kuin että anniskellaanko keskikaljaa jonkin alueen ulkopuolella vai ei."

Aluehallintovirastot riensivät tietysti oikein useamman ylijohtajan voimin kumoamaan eläkeukon höperehtimisiä. Tämä kuulemma sotkee keskenään asiat, jotka eivät mitenkään kuulu yhteen.

Ihmekö sitten, että yksinkertainen kansalainen ei oikein ymmärrä valvonnan hienouksia. Pitäisiköhän hommia vähän priorisoida?

Vankilassakin paremmin

Julkisessa keskustelussa ei ole vielä käsitelty juuri ollenkaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan arinta aluetta: vammaisten asumista ja heidän kohteluaan yleensä.

Aihe on tabu jopa valtaosalle journalisteja. Myös vammais- ja omaisjärjestöt ovat olleet perin arkoja nostamaan epäkohtia esiin.

Kaiken kiitoksen ansaitsee Kehitysvammaisten Tukiliiton viestintäpäällikkö Tupu Sammaljärvi, joka hiljattain raotti blogikirjoituksessaan kehitysvammaisten oloja niin sanan kuin kuvan voimalla. Hän kertoo erään äidin soitosta: aikuinen lapsi viettää yöt lukitun oven takana, huoneessaan vain sänky ja petivaatteet.

Päätelmä on itsestäänselvä, mutta arkielämässä sitä ei tunnu juuri kukaan muistavan:

"Kysymys miksi – miksi henkilön elämästä on tehty noin riisuttua – on tärkeä, mutta toisarvoinen. Oleellisinta on, että niin ei vaan saa olla. Vankilassakin on paremmat olot."

Blogikuva karsinoidusta asuinpaikasta toi mieleen - niin no, mitä se nyt tuo. Noista karsinoista eivät vain kiinnostu edes eläinsuojelijat.

Kameravalvonta käyntiin

Olisikohan vammaisten oikeuksista kiinnostuneiden syytä lähteä pimeän turvin vaanimaan kehitysvammaisille tarkoitettujen hoitokotien ja asuntoloiden nurkille?

Netissä on jo odottamassa kauppapaikka, jossa harrastajakuvaaja voi myydä otoksiaan medialle.

Kun viranomaiset eivät pysty valvomaan, kansalaisten pitää se tehdä. Valvontakamerahan on melkein jokaisella kännykässä. 

Minkä hoitokodin ikkunan taakse lähetettäisiin ensimmäinen vapaaehtoinen kuvauspartio?