Mukavuudenhalu estää
muuttamasta työtapoja.
Markkinointi ja Mainonta -lehti kertoi alkuviikosta projektista, jonka tavoitteena on muotoilla työviikko uudelleen ja lisätä työn mielekkyyttä, luovuutta ja tehokkuutta.
Idealist Group ja IBM aikovat tutkia tietotyöläisen arkea ja etsiä parempia tapoja tehdä ja organisoida työtä. Projektin tuloksena toivotaan syntyvän esimerkiksi uusia palaverikäytäntöjä, jotka ovat nykyistä tehokkaampia ja osallistujaystävällisempiä.
“Työviikkomme ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Päivämme täyttyvät sähköpostivyörystä ja huonosti johdetuista, usein tarpeettomista palavereista. Tämän hintaa maksamme iltaisin ja viikonloppuisin rästitöinä”, Idealist Groupin vastaava tuottaja Saku Tuominen kuvaa.
Pakollinen paha on
aika kyseenalaistaa
Ainakin minä toivon Tuomisen ja kumppaneiden projektille sydämestäni onnea ja menestystä. He ovat päättäneet käydä sellaisten asioiden kimppuun, joita aivan liian usein siedämme mukisematta.
Tolkuton sähköpostivyöry tai älytön kokouskierre nähdään pakollisena pahana, jota ei enää vaivauduta kyseenalaistamaan. Pelkästään nuo kaksi riittävät synnyttämän kroonisen kiireen. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua myös hallitsemattomaksi ajankäytöksi.
Moniin muihin asioihin työnantajat kouluttavat jatkuvasti henkilöstöään, mutta keskeiset perustaidot on jätetty hunningolle. Lukutaito pitäisi ripeästi päivittää verkkoajan tasalle. Nykymuotoisesta kirjoitustyöstä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Työajan käyttö on kaikkea muuta kuin tehokasta.
Kuka enää ehtii
ajatella kunnolla?
Tuomisen mukaan olemme siirtyneet tehtaista ajatustyöhön niin nopeasti, että työelämän käytännöt eivät ole pysyneet perässä. Monet työtavat sopivat paremmin liukuhihnalle kuin ajatusvetoiseen työskentelyyn.
- Miten ajatusvetoinen työskentelytapamme lopultakin on?
Ehdimme ajatella aivan liian vähän. Kiireen nimellä tunnettu oireyhtymä on kuin hyökyaalto, joka vie ihmisen mennessään.
Jos uskaltaisimme tai viitsisimme ajatella vähän paremmin, alkaisimme myös ohjata omaa toimintaamme päättäväisemmin.
On niin helppo
olla kiireen orja
Viime päivinä olen miettinyt kovasti, miksi emme voi mitään kapulakielen nimellä tunnetulle ilmaisutyylille. Se saa rauhassa nakertaa viestinnän ja toiminnan tehoja.
Toistaiseksi olen pohdinnoissani päätynyt vain ikivanhaan oppiin mukavuus- ja venymisalueista. Mukavuusalueella ihminen hoitaa hommat rutiinilla ilman, että joutuu rasittamaan itseään uuden oppimisella. Juuri sillä alueella viihtyvät syytävät kaikki kanavat tulvilleen kapulakielistä hölynpölyä.
Venymisalueelle vaivautuvat vain harvat. Esimerkiksi meilikaaosta sietävät työpaikoilla vuodesta toiseen autuaan yksimielisesti johto ja henkilöstö.
Usein annetaan ymmärtää, että huono viestintä syntyisi paniikkialueella. En usko, että kovin usein on siitä kysymys. Mutta siihen uskon, että venymisalue on käynyt entistä kapeammaksi. Henkinen venyminen kun vaatisi aikaa ajatella.

Kommentit
Potkut
Tärkeä aihe. Sain kerran melkein potkut eräästä media-alan yrityksestä, kun kysyin ääneen, "Miten voimme väittää olevamme viestinnän ammattilaisia, kun edes oma sisäinen viestintämme ei toimi?"
Kuka uskaltaa myöntää, että työaika kuluu leppoisissa, mutta turhissa, palavereissa? Varsinkin jos palavereiden järjestäjä on pomo?
Timo Jäppinen
Myyttejä, tabuja
Kuvaava tarina, Timo! Työelämä yleensä ja viestintä erityisesti tulvii jos jonkinlaista myyttiä ja tabua. Niiden kimppuun pitäsi käydä joukolla.
Omaa tyhmyyttäni
Joitakuita vuosia sitten kerroin pomolleni, että en suostu istumaan turhanaikaisissa kokouksissa ja aion päivittäin (tai ainakin melkein) pitää ajattelutuokioita, joiden aikana vain tykitän ideoita, järjestelen pääni kaaosta tai tarkistan päivän ja viikon tulokset. - Kumma kyllä, ei uhattu potkuilla, vaan sain isällisen siunauksen.
Valitettavasti en noudattanut samaa periaatetta uudessa mielenkiintoisessa työssäni, vaan syöksyin itsevarmuutta täynnä palaverien, sähköpostien ja turhan höösäyksen tappavaan rumbaan. Eikä siinä sitten hyvin käynytkään.
Kirjoita uusi kommentti