Oppia uusista kanavista pitää tarjota työpaikoilla.

Meili keksittiin jo vuonna 1965. Liki puolessa vuosisadassa sitä ei ole opittu käyttämään tehokkaasti. Myös tyylissä on paljon toivomisen varaa.

Nettisivuja alkoi ilmestyä enemmälti 1990-luvun puolivälin tienoilla. Silti läheskään kaikki työelämän kirjoittajat eivät vielä hallitse nettitekstin alkeitakaan.

Sosiaalisesta mediasta on tiedetty paljon lyhyemmän aikaa. Samaa ilmiötä tarkoittanut varhaisempi käsite oli web 2.0, jota käytettiin tietävästi ensi kerran vasta vuonna 2004.

Millä perusteella suomalaisessa työelämässä siis kuvitellaan, että kuka tahansa osaa viestiä sosiaalisessa mediassa - jopa yrityksen tai yhteisön nimissä?

Virheistä voisi ottaa oppia

Sähköpostin yletön ja taitamaton käyttö syö järjettömästi viestinnän ja koko toiminnan tehoa. Niin tiukassa kuin rahan ja ajan väitetäänkin olevan yrityksissä ja yhteisöissä, meilikaaokseen ei juuri välitetä etsiä ratkaisuja.

Näppituntumalla arvioin, että tänäänkin lähetettävistä työmeileista vähintään puolet menee täysin harakoille. Joko niitä ei lueta tai ymmärretä, tai sitten ne eivät tee lukijaan minkäänlaista vaikutusta.

Myös nettisivuihin on  vuosien mittaan tuhlaantunut valtavasti aikaa ja rahaa. Jos vielä ensimmäisten ja toisten sivustoversioiden alkeelliset mokat voikin antaa anteeksi, niin enää niille ei oikein riitä ymmärtämystä. 

Suomalainen sisu pahimmillaan on sitä, että halutaan tehdä itse kaikki virheet - vieläpä moneen kertaan.

Oppimistarve hyväksyttävä

Aika monet - asiantuntijat etenkin - suhtautuvat sosiaaliseen mediaan penseästi. He valittelevat kiireitään ja epäilevät uusien viestintämuotojen hyötyjä.

Vastahakoisuuden taustalla on tietämättömyyttä ja taitamattomuutta. Siitä ei voi syyttää yksinomaan ihmisiä itseään. Myös työnantajilla ja koulutusjärjestelmällä on aihetta katsoa peiliin.

Pieni vähemmistö ihmisistä on niin haltioitunut sosiaalisesta mediasta, että perehtyy siihen omaehtoisesti joka päivä. Muilla on aivan muita  vapaa-ajan harrastuksia.

Virallinen koulutusjärjestelmämme ei vielä anna some-valmiuksia. Ja vaikka antaisikin, meillä ei ole varaa jäädä odottelemaan sukupolvien vaihtumista.  Työelämässä kaivataan nyt kipeästi käytännönläheistä valmennusta sosiaaliseen mediaan.

Yksi aihe, monta kanavaa

Monet viestintäammattilaisetkin ovat uusien kanavien äärellä ymmällään:

• Mitä kanavia valita?
• Millaista sisältöä mihinkin kanavaan kannattaa syöttää?
• Miten organisoida sisällöntuotanto?

Nyt näkyy jo, että sosiaaliseen mediaan kirjoitetaan samalla nuotilla kuin perinteisille nettisivuille. Aivan sama virhe tehtiin viitisentoista vuotta sitten: nettisivuille kipattiin printin ehdoilla tuotettua sisältöä.

Sosiaalinen media voi tuulettaa parhaimmillaan organisaation kaikkea viestintää. Se opettaa henkilöstön kirjoittamaan selkeää tekstiä ja kommunikoimaan mutkattomaksi.

Miksi pitäisi taas kulkea yrityksen ja erehdyksen pitkää ja kivistä  tietä? Edes joitain mutkia voisi oikoa tarjoamalla henkilöstölle perusoppia sosiaalisesta mediasta.