Tekstit kannattaisi aina lukea kahdesti.
En muista ainakaan hiljattain saaneeni meiliä, jossa kylmän rauhallisesti kysytään, olenko menettänyt arvostelukykyni.
Kun minä nukuin autuasta unta, sellainen viesti oli pudonnut postilaatikkooni. Lähettäjän tuntien ajankohta ei viittaa viihteelle. Tuttavani tapoihin vain kuuluu valvoa iltayöt. Itse olen mieluiten valveilla aamupuolella normaalien ihmisten nukkumisaikaa.
Toinen meistä toimii järjen, toinen enimmäkseen tunteen varassa. Toinen on virkamies, toinen ei. Toinen on juristi, toinen taas valtiotieteilijä. Lukija arvatkoon, kumpi on kumpi.
Vaikka olemme monin tavoin kuin yö ja päivä, asioista, etenkin viestintäasioista, olemme vuosien mittaan huomanneet ajattelevamme varsin samansuuntaisesti. Nyt tunnen itseni porukan petturiksi, kun menin vastoin pyhimpiä periaatteitani kehumaan byrokraattien aikaansaannoksia.
Kysymys on tietenkin julkisen sektorin suuntaviivoista sosiaaliseen mediaan.
Missä viestintäviisaus?
Vielä viikko sitten ivasin puolijulkisesti sitä, että hallinto hakee some-tuskaansa lievitystä oikeusministeriöstä. Opetus- ja kulttuuriministeriö olisi tuntunut oikeammalta osoitteelta. Tosi hädässä katseet olisivat voineet kääntyä jopa liikenne- ja viestintäminsiteriön suuntaan.
Mutta että oikeusministeriökö se nykyisin edustaa valtiovallan parasta nettiosaamista?
Tuollaiset ilkeät puheet tuppaavan osumaan kipeästi omaan nilkkaan. Kun eilen luin Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle -nimisen katsauksen, jouduin tilapäiseen mielenhäiriöön. Harhauduin tässä blogissa ylistämään valtionhallinnon ja vieläpä oikeusministeriön suurta viestintäviisautta.
Yön yli nukkuminen tuskin olisi auttanut näkemään, että vanhalle sylttytehtaallehan ne jäljet johtavat. Tarvitsin toisen lukemiskerran ja ennen kaikkea kirpeän palautteen.
Voi pyhä byrokratia!
Yritän nyt korjata, mitä korjattavissa on. Jätän rivien välit rauhaan ja otan tarkastelun vain muutaman rivin verran suoria sitaatteja. Ihmeellisiä ilmaisuja löytyi heti some-katsauksen esittelysivulta:
"Sosiaaliseen mediaan jalkautumisen on oltava organisaation tietoinen päätös."
Pystyykö organisaatio tosiaan tietoisiin päätöksiin? Minä olen luullut, että siihen tarvitaan älyä, joka kuulemma jossain määrin erottaa ihmiset muista eläimistä. Eikö organisaatio ole enemmänkin sukua rönsykasveille?
Jalkauttaa-verbin toivoin jo kadonneet ikiajoiksi jopa strategiaheprean sanastosta.
Mediako minut retkutti uskomaan, että katsauksesta vastaisi oikeusministeriö? Kun saatesanoja analysoi, ei pääse kiinni minkäänlaiseen vastuuseen:
"Oikeusministeriön Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö on osallistunut tämän katsauksen valmisteluun yhteistyössä hallinnon ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa."
Osallistuttu siis on, mutta päättäjiä on vaikea jäljittää. Tosin nimiäkin mainitaan:
"Oikeusministeriössä sosiaalisen median hallinnolle tarjoamien mahdollisuuksien arvioinnista vastaavat neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi ja verkkosuunnittelija Oili Salminen."
Minulle on välittynyt molemmista henkilöistä mitä fiksuin vaikutelma, mutta en voi väittää ymmärtäväni, mitä he tässä somea-asiassa ihan oikeasti tekevät.
Yhden naisen harteilla?
Kriittinen tuttavani saattoi olla oikeassa, kun hän meilissään tulkitsi yhden ainoan ihmsen kantavan nyt vastuun Suomen julkishallinnon some-linjasta. Kaiken pyörittelyn rinnalla tämä tosiaan tuntuu yksiselitteiseltä:
"Verkkoviestinnän asiantuntija Tuija Aalto on toimittanut tämän katsauksen edellä mainittujen osapuolten tuottaman aineiston perusteella ja sitä täydentäen."
En ole muuttanut sitten eilisen piiruakaan käsitystäni Tuija Aallon pätevyydestä tehtävään. Mutta onhan se nyt ihan tavatonta, jos hänelle sälyttyy vastuu, jota kukaan hallinnon omassa piirissä ei suostu ottamaan.
Sisältö silti kohdallaan
Onneksi en joudu kääntämään kelkkaani siinä, mitä eilen kirjoitin Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle -katsauksen sisällöstä. Se on myönteinen yllätys.
Itse asiasta ei ymmärtääkseni ollut eri mieltä myöskään alussa mainitsemani tuttava. Erityisen yksimielisiä tunnuimme olevan Virkamies verkossa -huoneentaulun käyttökelpoisuudesta.
Mietityttämään jää nyt vain se, olisiko hallinnon kulttuurissa tosiaan tarvittu linjaus, jonka joku taho selvästi olisi ottanut nimiinsä. Sosiaalisen median henkeen sopivat minun mielestäni paremmin suuntaviitat kuin säntilliset säännöt. Mutta ehkä arvostelukykyni ei tässä asiassa tosiaan pysty pureutumaan byrokratian muurien läpi.
Jaa Twitterissä
Kommentit
Hieman epäselväksi jää, missä
Hieman epäselväksi jää, missä tässä on se ongelma. Mikä kitkerää meiliä lähettäneen ystäväsi mielestä tarkkaan ottaen oli vialla?
Minusta on ihan luontevaa, että yksikkö, joka vastaa sellaisesta saiteista kuin Otakantaa .fija Kansanvalta.fi, julkaisisi myös tällaisen sosiaalisen median käyttöön kannustavan selvityksen.
Minusta on myös sinänsä luontevaa, että katsausta teettäneet virkamiehet eivät itse yritäkään esiintyä sosiaalisen median asiantuntijoina - eikö ole ihan riittävää, että siellä on ymmärretty ilmiön merkitys siinä, kuinka se peruuttaamttomasti on muuttamassa kansalaisen ja hallinnon suhdetta keskustelevampaan suuntaan. Jos johonkin organisaatioon tai hankkeeseen pitää paineita luoda, niin luotakoon odottava katse VAHTI-ohjeistuksen laatijoihin - pystyvätkö he tuottamaan sellaisen ohjeistuksen, joka vie asiaa eteenpäin, vai tulevatko jarruttaneeksi suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitystä tekeillä olevalla tietoturvaohjeellaan?
Odotuksetko ongelmana?
Pahoittelen, Tuija, jos viestini jäi epäselväksi, tai jos koit kirjoituksen hyökkäävänä. Pidin tärkeänä välittää sellaisen ihmisen ajatuksia, jota asia koskee konkreettisemmin kuin itseäni.
En voi tietenkään puhua sataprosenttisella varmuudella toisen puolesta. Enkä liioin voi julkaista hänen meiliään sanasta sanaan blogissani. Kyseessä ei muuten ole henkilökohtainen ystäväni vaan työn kautta pitkältä ajalta tuttu henkilö.
Kuten kirjoitin, itse katsauksen sisältöön hänellä ei tuntunut olevan huomauttamista. Vastuusuhteet, joita jo esittelysivulla kuvataan, olivat hänestä - ja myös minusta - epämääräiset. Minulle ei-virkamiehenä asialla ei ole varmaankaan yhtä suurta merkitystä kuin hänelle.
Ei todellakaan ole mitään pahaa siinä, että julkishallintokin käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita. Vastuuta ei kuitenkaan voi ulkoistaa.
Kokemuksiin vaikuttavat aina odotukset. Minä olin ja olen myönteisesti yllättynyt katsauksen sisällöstä. Hallinnon piirissä ainakin jotkut ovat ilmeisesti odottaneet enemmän normeja kuin selvitystä. Tällaista odotusta osaltaan virittivät asiasta etukäteen julkisuudessa olleet tiedot. Lähiaikojen keskustelu uskoakseni kertoo, miten laajaa pettymys on ollut.
Ja keskustella näistä asioista todella pitää.
Perehtyminen olisi toisinaan paikallaan
Tekstistä ei saa oikein käsitystä, mikä on kirjoittajan ja mikä ystävän ja mikä on mahdollinen ongelma.
Hallinnon kanssa pitkään työskennelleenä toteaisin, että hallinnossa on oma logiikkansa, kuten virkavastuulaki ja julkisuuslaki, jotka eivät silleen kosketa perussähköpostailijaa. Nämä kaksi pikku lakia ja lauma muita myös osaltaan määrittelevät, miten hallinto ilmaisee itseänsä.
Muistiolla, katsauksella, suosituksella ja esiselvityksellä on hallinnossa aivan eri merkitykset kuin arkikäytössä. Suomessa on hyväksihavaittu toimintamalli, että ulkopuolinen selvitysihminen tai -organisaatio tuottaa hallinnolle kaikenlaista. Niinikään tapana on, että tilaaja esittäytyy nimellään.
Toimintatapaa voi toki kritisoida ja aina on varaa petrata. Mutta ei se anonyymilla sähköpostilla etene.
Haukut väärään suuntaan
Arvostan, Kari, näkemystäsi, mutta mielestäni moitit osittain väärää tahoa. Ei ole "anonyymin sähköpostin" lähettäjän vika, jos minä mainitsen viestistä blogissani. Syy on yksinomaan minun, jos tässä nyt syyllisiä on. Sähköpostin lähettely tuttujen ja vieraidenkin kesken on ymmärtääkseni edelleen sallittua.
Hallintolain 9 pyklän mukaan "viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä".
Siteerasin kirjoituksessani sanatarkasti seuraavia kohtia katsauksen esittelysivulta:
"Sosiaaliseen mediaan jalkautumisen on oltava organisaation tietoinen päätös."
"Oikeusministeriön Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö on osallistunut tämän katsauksen valmisteluun yhteistyössä hallinnon ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa."
"Oikeusministeriössä sosiaalisen median hallinnolle tarjoamien mahdollisuuksien arvioinnista vastaavat neuvotteleva virkamies Sari Aalto-Matturi ja verkkosuunnittelija Oili Salminen."
Minusta ilmaisun selkeys ja ymmärrettävyys jättävät kosolti toivomisen varaa. En siis näytä olevan ainoa, jolla on ilmaisun yksiselitteisyydessä paljon opittavaa.
Korostin molemmissa kirjoituksissani, että pidän katsausta varsin ansiokkaana. Uskon kuitenkin, että tätäkään asiaa ei edistä näennäisen yksimielinen hymistely vaan asioiden monitahoinen tarkastelu. Siksi aion jatkossakin suoda sekä itselleni että muille vapauden keskusteluun.
Itse esiinnyn nimelläni, mutta ymmärrän, että joissakin tapauksissa on tarvetta myös anonyymiin keskuteluun.
Ei tuo ylläoleva ollut
Ei tuo ylläoleva ollut tarkoitettu kritiikiksi, Anja :) Ilmaisin itseäni ehkä epäselvästi, tarkoitin vain että ao. katsaus on kohderyhmältään suunnattu hallinnolle eikä meille =) Silleen olisi metkaa, että nimenomaan hallinnon ihmiset kommentoisivat katsausta - vaikka anynoyymisti - ja blogimerkintäsi oli juuri siksi mielenkiintoinen. Kernaasti sitä keskustelisi suoraan tuon ihmisen kanssa jota siteeraat ;)
Kielenkäyttö katsauksessa voi olla toki koukeroistakin, mutta sillä on vakiintuneet funktionsa (joita sinänsä ehkä voisi hieman päivittää tälle vuosituhannelle).
Kiinnostavaa tässä on, että edelleenkin liike-elämä on keskimäärin aika pihalla sosiaalisesta mediasta ja näitä julkisia ohjeistuksia tulee hallinnosta ja järjestöiltä, kuten SAK.
Avustin tuossa talvella Antti Poikolaa ja Petri Kolaa hallinnon avoimen datan opasta LVM:lle http://julkinendata.fi/. LVM:n Taru Rastas on saanut oppaasta runsaasti palautetta halinnon sisältä ihmisten omilla nimillä ja sähköpostilla. Toki anonyymi arviointi on paikallaan edelleen =) Ehkä Suomessakin voitaisiin pikku hiljaa siirtyä keskusteluun omalla nimellä - ellei ole erityistä syystä esiintyä anonyymisti. Niitä on sinänsä paljon, ei siinä mitään.
Sama tavoite
Kiitos kommentista, Kari. Tuskin meillä tosiaan on tässä mitään sovittamatonta ristiriitaa.:)
Jotenkin ymmärrän välillä ihmisiä, jotka eivät ihan oman työpaikkansa tilanteen vuoksi tahdo keskustella netissä omalla nimellään. Siinä on kyse ihan muusta, että anonyymien nettihöpöttelijöiden tolkuttomuuksista.
Kyllä se hallinnonkin kulttuuri vähitellen avautuu niin kuin kertomasi esimerkki osoittaa.
Arvaakohan virkamiehille antaa "lupaa" virkakieleen edes keskenään. Se vaihde jää niin helposti päälle.
Kirjoita uusi kommentti