Huono viestintä hämmentää.

"Kieli tärkeää, huolto ei?" Noin tiivistää Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus tuoreen kyselyn tulokset.

Sähköinen kysely lähetettiin valtionhallinnon organisaatioille, tarkemmin sanottuna virastopäälliköille. Vastaamisen sai delegoida esimerkiksi osastopäälliköille.

Kyselyn aiheena oli kielenhuollon tilanne suomenkielisessä viestinnässä.

Samaa syntiä muuallakin

Kotuksen saamissa tuloksissa on paljon samaa kuin niissä, jotka Scriptio sai kaksi vuotta sitten Teksti työssä -projektissa. Siinä oli mukana myös muita kuin valtionhallinnon organisaatioita.

Valtionhallintoa ei kannata nostaa yksin tikun nokkaan. Käsittämätöntä tekstiä syytävät ihmisille myös kunnat, yritykset ja järjestöt.

Puutteet ja möhläykset hallinnon viestinnässä ovat tosin tavallista vakavampia. Kun viranomainen puhuu tai kirjoittaa munkkilatinaa, vaarassa ovat esimerkiksi demokratia ja oikeusturva.

Ei hallintoa ilman tekstiä

Kyselyvastausten perusteella hallinto toimii teksteillä ja kieltä pidetään tärkeänä, mutta työvälineen huoltoon ei ole panostettu viime aikoina, Kotus raportoi. 

"71 prosenttia vastaajista kertoo, että viraston työajasta enemmän kuin puolet kuluu tekstien parissa, niitä lukiessa, kirjoittaessa, suunnitellessa ja kommentoidessa. Joka neljännessä virastossa teksteihin käytetään enemmän kuin 75 prosenttia työajasta."

"Vaikka kieltä arvostetaan, vain joka kymmenennessä virastossa on nimetty henkilö, joka vastaa organisaation kielenhuollosta. Muutamassa virastossa kielenhuolto on viestintäyksikön vastuulla, ja 85 prosentissa ei ole nimetty tahoa, joka huolehtisi tekstien laadusta."

Kotus kiinnittää huomiota myös koulutuksen vähäisyyteen viimeisen viiden vuoden aikana.  Kielenhuollon ja kirjoittamisen koulutusta ei ole ollut kyselyn mukaan lainkaan 22 prosentissa virastoista.  Vain joka neljännessä virastossa on ollut työntekijää kohden vähintään yksi koulutuspäivä.

Harhaista itsetyytyväisyyttä

Yksikään vastaajista ei ollut Kotuksen kyselyssä sitä mieltä, että kirjoittamisen koulutusta olisi ollut liikaa. Kolme neljästä katsoo, että sitä on ollut liian vähän. Aivan samanlaisia tunnelmia tuli esiin Teksti työssä -projektissa.

Suurin este koulutuksen järjestämiselle on Kotuksen kyselyn mukaan ajan puute, mutta myös rahasta on ollut pulaa. Tulosta tuskin voi pitää yllätyksenä. Se pätee kaikilla muillakin sektoreilla kuin valtiolla.

Yksi syy koulutuksen vähäisyyteen saattaa piillä siinä, miten vastaajat arvioivat oman virastonsa ja toisaalta muiden viestintää:

"Kaiken kaikkiaan omaan viestintään ollaan melko tyytyväisiä: 8 prosenttia pitää sitä erittäin onnistuneena ja 86 prosenttia onnistuneena."

"Sen sijaan muiden virastojen teksteihin ei olla kovin tyytyväisiä . Yli puolelle vastaajista tuottaa hankaluuksia löytää niistä olennaisia asioita ja tulkita tekstin sisältöä."

Ajatuskulku on aika kaksinaamainen. Kenen tahansa on helpompi saada selvää oman talon kuin vieraiden organisaatioiden viestinnästä.

Vihdoin ulos mukavuusalueelta

Kotuksen kysely vahvistaa, ettei valtionhallinnossa ymmärretä viestinnän vaikutuksia. Sama pätee kyllä muihinkin sektoreihin.

Koko suomalaisessa työelämässä pitäisi vihdoin oivaltaa, että parannus viestinnässä näkyisi nopeasti toiminnan tehossa ja palvelun laadussa. Tarkemmin sanoen johto pitää saada ymmärtämään, etteivät juustohöyläsäästöt ole ainoa tapa vastata tiukkaan talouteen.

• Suurin este kielenhuollolle ja yleensä viestinnän tehostamiselle on mukavuudenhalu.

Vakiintuneiden virheiden korjaaminen on haastavaa ja hankalaakin.

Kapulakieltä tai muita kirjoitetun viestinnän ongelmia tuskin ryhdytään tosissaan raivaamaan, ellei ensin johtoa ja sitten henkilöstöä hieman tönitä.

Olen aiemminkin toivonut, että hallinnossa saataisiin pystyyn reipasotteinen pilotti. Kannattaisi katsoa, millaisia tuloksia viestinnän kautta saataisiin aikaan.

En muuten aloittaisi hanketta perinteisellä kielenhuollolla vaan huomattavasti herättävämmillä menetelmillä.