Klassikkokirjoja sai ilmaiseksi,
uutuuksia ei millään hinnalla.

Blogi on ollut pitkähköllä tauolla ja bloggari melkein yhtä pitkällä lomalla. Blogin tauko ei ollut suunniteltu mutta silti yhtä tarpeen kuin loma oli bloggarille.

Jätin uudenvuoden päivänä taakseni talvimyrskyn runtemean Suomen sähkökatkoineen kaikkineen. Reilun puolen vuorokauden päästä huomasin päätyneeni paikkaan, jossa oikein mikään verkko ei ottanut toimiakseen.

Ensin tilanne harmitti. Aika nopeasti siihen sopeutui. Lopulta siunatusta rauhasta osasi nauttia sydämensä pohjasta.

Kirja lomapäivässä

Minun lomaani - missä ja miten sitä ikinä vietänkin - kuuluvat aina kirjat. Niitä on hyvätä varata yksi jokaista lomapäivää kohden.

Nyt olin heittänyt matkalaukkuuni huolettomasti vain Harri Nykäsen ja Jarkko Sipilän uutukaiset. Kuvittelin lataavani netistä iPadille lisää luettavaa mielialan ja vähän lomailmojenkin mukaan.

Kun kahden komisarion, Kafkan ja Takamäen, viimeisimmät urotyöt oli käyty läpi, ajattelin jatkaa samalla kepeällä linjalla. Lukulistallani oli jo hyvän aikaa roikkunut esimerkiksi Karo Hämäläisen Erottaja, joka sijoittuu finanssimaailman melskeisiin.

Elisa makutuomarina

Hotellin wlan oli yhteydessä ulkomaailmaan sen hetken, että sain ostettua läppärillä pari opusta Elisa Kirja -palvelusta. Seuraavaksi ajattelin antaa iPadin imaista ne kitusiinsa.

Mutta valitsemani kirjat eivät Applen ihmelaitteelle kelvanneet - ei sitten millään. Aurinkolomalla tuntuu turhalta taistella päiväkausia kenkkuilevan tekniikan kanssa. Testausmielessä latasin samasta puodista pari ilmaista klassikkoa. Ne iPad kelpuutti mukinoitta.

Testi osoittautui sellaiseksi onnenpotkuksi, että jätän Elisan palvelun haukkumatta - tällä kertaa.

Rautatietä auringossa

Otin hupimielessä aurinkotuoliin luettavakseni Juhani Ahon Rautatien.

Kun luin, ällistyin. En yksinkertaisesti ollut muistanut, miten loistava kertoja ja sanankäyttäjä Aho on. Jäin koukkuun.

Päätin saman tien kerrata kirjailijan teoksia hieman laajemmin. Koko hänen laajaa tuotantoaan Elisa Kirja ei pysty tarjoamaan, mutta kelpo näytteen kuitenkin.

Kahdeksan kirjan jälkeen nälkä on vain kasvanut. Onneksi lukemista riittää. Viime syksynä tuli kuluneeksi 150 vuotta kansalliskirjailijan syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyi ainakin neljä Ahoa käsittelevää teosta.

Juhani Ahon Seura julkaisi merkkivuotena myös blogia nimeltä Lastuja. Sen kirjoituksiin voi hyvin syventyä vielä nytkin.

Oman aikansa bloggari

Petteri Numminen tarjosi vuonna 2005 blogikirjoitusta tarkoittavaksi sanaksi lastua. Hän perusteli ehdotuksensa näin:

"Lastuja kirjoitti aikoinaan Juhani Aho, ensimmäinen kirjoittamisella itsensä elättänyt suomalainen. Aho rakasti käsitöitä ja nimitti siksi omia lyhyitä tekstejään lastuiksi. Erinomainen sana tuohon tarkoitukseen."

Innostuin aikanaan Petterin ehdotuksesta, mutta en kuitenkaan muistanut käyttää lastu-sanaa kuin kerran pari. Nyt olen ajatellut jatkaa samaa ajatuksen siltaa nykypäivän nettikirjoittajien ja Ahion, oman aikansa 'bloggarin' välille.

Juhani Ahon Rautatie on erinomainen oheislukemisto mihin tahansa kirjoittajavalmennukseen. Se voi hyvinkin auttaa jotakuta löytämään itsestään tarkkanäköisen ja hienovireisen kertojan. Sellaiselle maailmamme ja vaikka vain oma pieni maamme olisi juuri nyt aiheita ja lukijoita tulvillaan.

Lue ihmeessä myös Ahon Lastuja.