Työasioista ei ole tapana
laukoa omia mielipiteitä.

Mitä korkeammalle kevätaurinko on kivunnut, sitä enemmän on alettu kysellä blogiviestinnän valmennusta.

Kysyntä ei ole tainnut vielä koskaan olla yhtä vilkasta kuin nyt - ei edes kolme vuotta sitten, kun julkaisin kirjan Blogi tulee töihin. Olisinko ollut silloin aikaani edellä?

Vanhaa ja silti uutta

Blogi ei ole enää uusi ilmiö. Ensimmäiset verkkopäiväkirjat ilmestyivät jo viime vuosituhannella. Läpimurtoa vauhdittivat helpot ja halvat tai ilmaiset työkalut kuten Blogger, jonka Google osti  vuonna 2003 ja pisti vapaaseen jakoon.

Suomalaisessa yritys- ja yhteisöviestinnässä blogi on vielä alkutaipaleella. Menossa on harjoitusvaihe, johon jotkut kaipaavat ulkopuolista valmentajaa.

Siihen aikaan, kun kirjoitin blogiaiheista kirjaani, 'edelläkävijät' julistivat blogin kuolemaa. Nykyisin hautajaispuheita ei juuri kuule. Blogi näyttää tulleen jäädäkseen.

Kannattaa siis valmentautua bloggaajaksi. Itse olen harjoitellut lajia vasta kuutisen vuotta ja jo nyt alan saada tuntumaa siihen.

Mielipiteet pelottavat

Blogin ominaispiirteistä on esitetty monenmoisia listoja. Turha niitä olisi tässä enää toistaa.

Organisaatioiden viestinnässä oat kiperimmiksi osoittautuneet seuraavat kaksi tuntomerkkiä.

• Vanhojen tekstien pitää säilyä muuttumattomina, vaikka aika kuluu ja asiat muuttuvat.
• Lukijoilla on oltava mahdollisuus kommentointiin.

Ensimmäisestä kohdasta ei ole puhuttu riittävän avoimesti. Kouluttajana on kuitenkin nähnyt, miten se pelottaa osaa bloggaajiksi aikovista.

Mielipiteen muuttamista pidetään Suomessa yhä syntinä. On vaikea kirjoittaa tai puhua julkisesti yhtään mitään, jos kaikkiin kannanottoihin pitää kahlita itsensä loppuiäksi.

Kommentointiasiasta on keskusteltu monessa talossa, mutta asian ydin ei se välttämättä ole auennut kaikille. Yhä edelleen on niitä, joiden mielestä soraäänet pitää vaientaa - tai ainakin vaimentaa.

Oma nimi näkyviin

Mitä enemmän olen ihmisten kanssa bloggauksesta puhunut, sitä paremmin olen alkanut ymmärtää, millainen kynnys monille on kirjoittaa julkisesti omalla nimellä. Liian laajalta julkisuudelta tuntuu joitakin jo oman työpaikan intranet.

Työelämän viestintä ehti aikojen saatossa muuttua anonyymiksi ja persoonattomaksi. Ei ole helppoa saada edes blogeihin omaleimaisia kirjoituksia. Ne vaativat kiinnostavia kannanottoja ja reipasta ilmaisua.

Blogipostaukset saisivat mieluusti olla mielipidekirjoituksia - ei aina mutta edes joskus.  Sitä kirjoittamisen lajia useimmille meille ei ole opetettu, joten olisi  nöyrryttävä opettelemaan.

Miten jonkun päähän voi pälkähtää, että kenestä tahansa tulee täysin oppinut bloggari sillä hetkellä, kun pomolta käsky käy?

PS.
Bloggaus on bloggarille niin kiintoisa aihe, että taida jatkaa siitä vielä huomenna.