Onko 100 kirjoitusta
neljässä kuukaudessa liikaa?

Useimpien bloggaajien menestys katkeaa siihen, että he kirjoittavat liian vähän. Menestyksellä tarkoitan kasvavaa lukijakuntaa. Siitä voi sitten seurata muuta hyvää, vaikka ei takuuvarmasti.

Kokeilijat postaavat kerran pari; se siitä sitten.

Sinnikkäät jatkavat pitkään mutta epäsäännöllisesti - milloin tiheästi, milloin harvakseen. Lukija ei oikein tiedä, mitä odottaa.

Systemaattiset kirjoittavat säännöllisesti, mutta liian harvoin - esimerkiksi kerran kuukaudessa. Kerran viikossakin on alakanttiin, ainakin blogin alkutaipaleella.

On myös niitä, jotka bloggaavat sekä vastuuntuntoisesti että innokkaan oloisesti. Tässä kaksi hyvin erilaista esimerkkiä:

• Ulkoministeri Alexander Stubb on laskujeni mukaan julkaissut 75 suomenkielistä postausta tammikuun alusta vappuun.
• Nuori Jyri Väätäinen isännöi blogia nimeltä Hpguru.net - asiaa radioista ja tietokoneista. Tänä vuonna julkaistujen postausten määrää on hankalaa laskea, mutta paljon niitä on - esimerkiksi tänään on ilmestynyt jo kaksi.

Sopiva paikka tuumata

Minä asetin vuoden alussa tavoitteeksi, että bloggaan kevätkaudella kokeilumielessä vähintään viisi kertaa viikossa. Tammi-huhtikuussa juttuja ilmestyi 99 eli lähemmäs kuusi viikossa.

• Luettavanasi on nyt Vaikuttavaa!- blogin 100. kirjoitus vuonna 2010.

On sopiva hetki itsetutkiskeluun:

• Onko tässä järkeä?
• Onko liika liikaa niillekin lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita jutustani?
• Onko blogillani teema ja näkökulma?
• Miten voisin kirjoittaa paremmin?
• Mitä muuta voisin samalla sivustolla tarjota?
• Miten minun kaupallisten asiantuntijapalvelujen tarjoajana pitäisi näkyä netissä?

Kaikkiin noihin kysymyksiin en aio tässä kirjoituksessa edes yrittää vastata.

Vilkaisu historiaan

Vaikuttavaa! on blogiksi nuori. Avasin sen 13.8.2008:

• Huiputuksen huippu.

Vaikka vanhemmat kirjoitukset on nyt arkistoitu Scriptio.fi:n suojiin, Vaikuttavaa! on ilmestynyt alusta asti omilla kotisivuillani osoitteessa Alasilta.fi. Tärkein peruste on se, että esiinnyn täällä enemmän kirjoittajana, Scriptio.fi:ssä taas kouluttajana, konsulttina ja yrittäjänä.

Edellisellä Alasilta.fi -sivustolla ehti noin 15 kuukauden aikana ilmestyä 159 kirjoitusta. 11.11.2009 oli aika ilmoittaa muutosta ja vetää vähän uutta linjaa:

• Blogi muuttaa uuteen kotiin.

Minunkin kotisivu-uudistukseni myöhästeli. Ensimmäinen blogikirjoitus tällä saitilla ilmestyi vasta 18.11.2009:

• Tervetuloa uusille kotisivuilleni.

Viime vuoden puolella, siis vajaassa puolessatoista kuukaudessa ilmestyi 15 postausta.

Jos edellä mainitut luvut laskee yhteen, tämä on 374. kirjoitus Vaikuttavaa! -blogissa. Monet muut ovat kirjoittaneet samassa ajassa paljon enemmän. Tämän vuoden tammi-huhtikuun ahkeruustilastossa uskoisin yltäväni Suomessa jonnekin kärkipään tuntumaan.

Siihen tolkuttomuuteen en sentään kesän kynnyksellä ryhdy, että tavoittelisin blogin 3-vuotipäivään mennessä 500 postauksen rajaa. Se nimittäin vaatisi enemmän kuin yhden kirjoituksen päivässä. Ja Suomen ihana suvi edessä!

Kirjoittajan elämää

Ei tämä blogi ole mikään irrallinen juttu. Se heijastelee aika tarkkaan niitä ajatuksia, joita olen viimeisen parin vuoden aikana omistanut omalle asiantuntijauralleni.

Ensin ajattelin kauhulla ja surulla välivuosia, jolloin en kirjoittanut juuri muuta kuin meilejä ja PowerPoint-esityksiä. Sitten lopetin murehtimisen ja rupesin kirjoittamaan.

Tahdon elää kirjoittajan elämää. Se merkitsee muun muassa  sitä, että kirjoitan jotain joka päivä - tuntuu miltä tuntuu. Meneillään on muutama muukin projekti kuin tämä blogi.

Asiantuntijana netissä

Tämän blogi on minulle ennen muuta väylä purkaa kirjoittamisvimmaani. Mutta on se myös koekenttä, jossa voin testailla erilaisia ideioita. Jotkut osoittautuvat hyviksi ja jäävät elämään, toiset eivät, joten ne joutavatkin kuolla.

Minua kiinnostaa selvittää käytännön kautta erityisesti sitä, miten asiantuntijan kannattaisi esiintyä nykyisin niin monimuotoisessa netissä.

Harrastan testausta muuallakin kuin blogissa. Eilen kirjoitin tällä palstalla Facebookiin perustamastani Pienestä Kirjoituskoulusta. Kun uhkasin sulkea sen muilta kuin kavereilta, kannaottoja näyttää tipahdelleen eri kanavia pitkin vappuhumusta huolimatta enemmän kuin koskaan ennen lyhyen Facebook-urani aikana.

Raahasin viime syksynä tähän verkkopalveluun turhan paljon sisältöä vanhoilta kotisivuiltani. Asiakkaat eivät aina tienneet, onko kaupanteon paikka Scriptio.fi vai Alasilta.fi. Nyt tilannetta on yritetty korjata: viittojen Scription sivuille pitäisi olla aika selkeät.

Julkaisin viime vuonna kaksi kirjaa:

• Blogi tulee töihin sai oman verkkopalvelunsa.
• Meili meitä pyörittää -kirjan sivut ovat tällä saitilla.

Jos kustantaja ei ota kontolleen edes osavastuuta seuraavan kirjani nimikkosivuista, ne noudattavat luultavasti meilikirjan malli. Kaikkeen eivät yhden kirjoittajan rahkeet riitä.

Hiljattain postausten loppuun sijoitettamani kysymykset eivät tuoneet juuri vastauksia vaan tuntuivat pikemminkin tukahduttaneen muutkin kommentointihalut. Olin kyllä lukenut asiasta, mutta tahdoin kokeilla itse. Nyt uskon, että kysymykset pitää esittää hienovaraisemmin - tai suunnata ihan eri osoitteisiin kuin blogin lukijoille. Kohta näette, miten.

Rinnalle kesäblogi

Olen kirjoittanut jo kahtena kesänä omaksi ilokseni blogia nimeltä Niemennokan näkökulmia. Se heräilee juuri talviunesta ja muuttaa melkein saman tien osaksi tätä verkkopalvelua.

En usko, että jatkan Vaikuttavaa! -blogin päivitystä keskikesällä samaan tahtiin kuin alkuvuonna. Lukijoitakaan ei liene parhaan lomasesongin aikana kovin paljon liikkeellä. Juttu viikossa voisi olla sydänsuvella sopiva tahti.

Niemennokan näkökulmia tuskin välittävät lukea muut kuin muut mökkihöperöt tai kantahämäläiset.

Aika liittyä muihin

Bloggaamisessa itsessään olisi paljon parantamista - loputtomiin. Lomiin asti aion kuitenkin keskittyä siihen, että löydän

• omalle esiintymiselleni netissä punaisen langan, jonka ansiosta eri kanavat tukevat toisiaan nykyistä paremmin
• sopivia tapoja verkostoitua netissä muiden kanssa; siinä jos missä olen ollut todella huono.

Kun miettii asiakasorganisaatioiden verkkopalveluja, asiat näkee jotenkin selkeämmin. Niitä ilmeisesti katsoo sopivalta etäisyydeltä. Omaan verkkonäkymiseen on vaikeampi ottaa etäisyyttä. Asiat hahmottaa usein yhä hämärästi kuin jos vetäisi kirjan sivun otsaan ja nenään kiinni.

Ehkä tutkimusmatkastani hyötyvät jotkut muutkin kuin minä itse - asiakkaanikin.