Itsekeskeisyys tuppaa
hallitsemaan tekstejä.

Pistimme Scriptiossa kevättalven mittaan lukija-ajattelun uuteen pakettiin.

Sisällössä  ei ole mullistavaa uutta. Valmennuksissa paketoinnilla - ilmaisu- ja esitystavalla - on kuitenkin suuri merkitys. Meidän tapamme on tiivistää olennaiset opit mallin ja orientoivan kuvan muotoon.

Kehitystyöhön antoi sysäyksen asiakas, joka tivasi erääseen valmennusohjelmaan kohderyhmäajattelua. Olimme ensin hämmentyneitä, kun viestintäoppiemme punaisena lankana oli omasta mielestämme aina ollut nimenomaan asiakasajattelu.

Kirjoittajan on
ajateltava lukijaa

Aika nopeasti huomasimme, että olimme ilmaisseet ajatuksemme huonosti - niin puheena olleessa ohjelmassa kuin yleisemminkin.

Päätimme aloittaa parannuksen heti. Emme enää puhua asiakasajattelusta kirjoitustyössä vaan suorasukaisemmin lukija-ajattelusta.

Kirjoittaja ja lukija ovat hyviä, tuttuja sanoja. Ne kuvaavat mainiosti kirjoitetun viestinnän kahta pääroolia. Miksi siis hienostella sanalla yleissanalla asiakas?

Tiedän omasta kokemuksesta, ettei lukijaa ole helppo pitää mielessä, kun syventyy sisältöön. Aika helposti harhautuu kirjoittamaan ikään kuin itselleen.

Lukija valaisee kirjoitustyön

Muistin tueksi piirsimme lukija-ajattelusta kuvan, jossa auringon säteet on nimetty tekstin ominaisuuksien mukaan.

Teesimme on, että lukijan pitää saada loistaa koko tekstiin. Lukija jos kuka pystyy kirkastamaan kirjoittajan ajatukset.

Kaikkein tärkeintä kirjoittajan on selvittää itselleen, kenelle hän tarkoittaa tekstinsä. Sen jälkeen pystyy analysoimaan, miten tekstin eri piirteet vastaavat lukijan tarpeita ja toiveita:

• Onko aiheella merkitystä lukijoille?
• Katsooko teksti aihetta lukijoiden näkökulmasta?
• Onko sisältö rajattu niin, että lukijalle on tarjolla tarpeeksi mutta ei liikaa?
• Vastaako tekstin rakenne lukijan tarpeita? Onko tärkein heti alussa? Onko jäsentely jäntevä?
• Koostuuko teksti sanoista, joita lukija käyttää arkielämässään? Onko vieraat käsitteet avattu?
• Noudattaako teksti organisaation tyyliä? Onko organisaation tyyli sellainen, että se herättää lukijassa myönteistä kiinnostusta?
• Onko kirjoittaja valinnut sellaisen retoriikan, että hän pystyy vaikuttamaan lukijaan?

Kanava pitäisi periaatteessa valita vasta, kun tekstin viestintätehtävä on kristallinkirkas. Käytännössä ulkoiset verkkosivut, intranet ja sähköposti ovat nykyisin lähes automaattisia valintoja.

Kanava vaikuttaa - ainakin sen pitäisi vaikuttaa - teksti-ilmaisuun. Lukijalle kannattaa kuitenkin antaa suurempi vaikutusvalta kuin  kanavalle.

Kun raha puhuu,
kaikki muu unohtuu

Yrityksille ja yhteisöille on kirjattu toinen toistaan ylevämpiä arvoja. Yleensä niissä ovat jotenkin mukana sekä asiakas  että henkilöstö - kunnioittavassa sävyssä tietenkin molemmat.

Asiakasajattelu ei kirjatuista arvoista huolimatta muutu läheskään aina todeksi arkityössä. Sama pätee lukija-ajatteluun kirjoitustyössä. Joku meissä hanaa vastaan periaatetta, jonka väitämme ymmärtävämme, ja jota uskomme kannattavamme.

Onkohan vika siinä, että yksi arvo on ylitse muiden - nimittäin raha. Ankeina aikoina organisaatioita kiinnostaa ennen muuta jokainen säästetty euro.

Todelliset arvomme heijastuvat arkeen asenteina. Esimerkiksi kiire on usein heijastumaa siitä, että raha on niin suuresta arvossa. Kiireen lähistöllä viihtyy aika usein myös itsekeskeisyys - ellei henkilö-, niin organisaatiokohtainen.

Kiire kirjoitustyössä kostautuu - ensin lukijalle, sitten kirjoittajan edustamalle organisaatiolle ja lopulta ehkä tekstintekijälle itselleen. Tuota kostoa on usein ylivoimaista tunnistaa ja etenkin tunnustaa.

Oravanpyörässä tuotetaan tekstiä kiihtyvään tahtiin - laadusta ja lukijasta välittämättä.  Jospa aurinkomme auttaisi katkaisemaan kiireen siksi hetkeksi, että kirjoittajat pysähtyisivät edes kerran vuodessa ajattelemaan lukijoitaan.