Nukkuvien puolue on yhä
ylivoimaisempi ykkönen.

Nousevatko perussuomalaiset yhdeksi uuden eduskunnan kolmesta suurimmasta ryhmittymästä? Tuota kysymystä pohditaan näinä päivinä seurassa jos toisessa.

Voi olla, että Sdp, keskusta tai jopa kokoomus putoaa palkintopallilta. Kokoomus ei usko putoavansa, mutta isompiakin ihmeitä on nähty.

Jos äänestämättä jättäminen saisi sen painoarvon, mikä sille kuuluu, ykkössija olisi jo ratkaistu. Nukkuvien puolue on selvästi suurempi kuin mikään enemmän tai vähemmän hereillä olevista kilpailijoistaan.

Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta tilaaman tutkimuksen mukaan äänestämään lähtisi nyt täysin varmasti vain 53 prosenttia äänioikeutetuista. Pudotusta vuosituhannen ensimmäisiä eduskuntavaaleja edeltävään aikaan vuonna 2003 on peräti kymmenen prosenttiyksikköä.

Nuorissa toivoa

Ilouutisena Helsingin Sanomat pitää sitä, että äänestysinto on kasvanut alle 24-vuotiaiden keskuudessa. Mutta muutosta ikäjakauman toisellakin laidalla:

"Myös perinteisesti ahkerimmin äänestävät ikääntyneet yllättävät. Heidän äänestysvarmuutensa on syöksynyt neljässä vuodessa 73 prosentista 57:ään."

Kokonaistilannetta pelastaa se, että vaaleista motivoidutaan edelleen eniten maan väkirikkaimmalla alueella, Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Puolueista äänestysvarmuuden lasku koettelee kovimmin keskustaa

"Vuoteen 2007 verrattuna erityisesti keskustan kannattajien äänestysvarmuus on romahtanut: pudotusta on 13 prosenttiyksikköä."

Veikataanko?

Tutkimuksella selvitetty äänestysvarmuus ei onneksi ennusta suoraan vaallien äänestysprosenttia. Viime eduskuntavaaleissa äänesti äänioikeutetuista sentään 67,9 prosenttia ja neljä vuotta aiemmin 69,7 prosenttia. Todellinen vaalivilkkaus putosi vähemmän kuin äänestysvarmuus. Neljä vuotta sitten äänestysprosentti oli kuitenkin alhaisempi kuin missään eduskuntavaaleissa sodan jälkeen.

Kaikki, jotka tutkimuksessa ovat tämän vuosituhannen aiempien vaalien edellä ilmoittaneet äänestävänsä 'melko varmasti', eivät ole lähteneet vaaliuurnille. Mikään poliittisessa tunnelmassa ei toistaiseksi viittaa siihen, että kansa jotenkin villiintyisi vaaleista.

Haastan lukijani veikkaamaan huhtikuun eduskuntavaalien äänestysvilkkautta. Perustelujakin on lupa esittää ja kehityssuunnan syitä analysoida.

Oma veikkaukseni on optimistisesti 65 prosenttia.

Senkin ihmeen voi vielä ehtiä nähdä, että kansanedustajien valintaan haluaa vaikuttaa enää alle puolet äänestäjistä. Se on demokratian kannalta aika mielenkiintoinen tilanne. Etsiikö enemmistö silloin jotakin muita vaikutuskanavia. 

Keskustelemaan!

Sdp on tänään paljastanut vaalistrategiansa salaisen aseen. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaa Helsingin Sanomien mukaan kohottaa puolueen julkisuuskuvaa juttelemalla suomalaisten kanssa. Ei hullumpi ajatus.

Demareiden tavoitteena on käydä puoli miljoonaa keskustelua kansalaisten kanssa. Puolueen johdolle kuulemma napsahtaa viidentuhannen keskustelun nakki. 'Myyntivastuu' ei tunnu ylivoimaiselta - tai riippuu tietysti siitä, ketä kaikkia puoluejohtoon luetaan.

Mahtaako puoli miljoona keskustelua riittää vaalivoittoon? Demarit saivat nimittäin neljän vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa 594 194 ääntä. Varmaan Sdp:n päämajassa on pohdittu esimerkiksi tällaisia kysymyksiä:

• Kuinka suuri osa äänistä pysyy plakkarissa ilman uskoa vahvistavaa keskustelua?
• Kuinka suuri osa äänistä karkaa, jutellaan mitä jutellaan?
• Kuinka monta sielua pitää puhua kasvokkain pyörryksiin, jotta kato tulee korvattua?

Hesarin jutusta ymmärsin, että demarit aikovat käydä keskusteluihin jalkapatikassa. Sosiaalisesta mediasta ei mainittu mitään. Vielä jokin aikaa sitten viisaat väittivät, että Suomen poliittiseen historiaan kirjoitettaisiin uusi luku: luvassa piti olla ensimmäiset Facebook-vaalit.

Olen yrittänyt viime kuukausina viritellä verkon eri kanavilla keskustelua poliitikkojen kanssa, mutta etenkään demarit eivät ole halunneet jutella kanssani tavuakaan. Onkohan muille tullut sellaista tunnetta, että ääni ei oikein kelpaa kenellekään? Äänestysvarmuus alkaa horjua päivä päivältä pahemmin.