Asiakaslehti tarjoaa reseptin päällepäsmäreitä vastaan

Pitkähkön kesäloman hyviin puoliin kuuluu se, että tulee luettua sellaista, mihin työkauden tohinassa ei ehdi tai edes huomaa tarttua.

Kun runoilija, kansanedustaja Tommy Tabermann heinäkuun alussa kuoli, monessa mediassa viitattiin kolumniin Leikkivä lapsi, jonka hän oli kirjoittanut Me-lehteen vain vähän ennen kuolemaansa (näköislehden sivu 21). Se ei tosin jäänyt vielä viimeiseksi. Yksi - Pyhä talkoohenki - on ilmestynyt vasta nyt. Molemmat kolumnit ovat ehdottomasti lukemisen arvoista hengenravintoa.

Suomen Lähikauppa Oy:n asiakaslehti Me ei ollut minulle entuudestaan juuri lainkaan tuttu. Kävin varta vasten poimimassa sen Siwan kassalta - ja nyt jo toisenkin numeron. Kyseessä on hyvin tehty lehti, joka ei ryöpytä kaupallisuutta silmille sen paremmin verkossa kuin printissä ihan yhtä massiivisesti kuin kilpailevien kaupparyhmien Pirkka ja Yhteishyvä.

Heinäkuun Me sisältää jutun, jota lämpimästi suosittelen kaikille viestintäongelmien kanssa kamppaileville:

• Pysäytä komentelija (näköislehden sivut 36 -37).

Ellei siitä ole muuta käytännön apua olekaan, niin ainakin se lohduttaa - ja naurattaa.

Kaikkitietävä pilaa
parhaankin päivän

Juttu tuli tänään mieleeni, kun jouduin - taas kerran - tekemisiin besservisserien kruunaamattomien kuninkaallisten kanssa. Se on kerta kerralta rassaavampi ja toivottomampi kokemus.

Kai näille tosiviisaille pitää ensi tilassa hankkia jostain pilailupuodista kultapaperista valmistetut kruunut. Varma voi tosin olla, että vitsi ei avaudu. Kaikkitietävyyden luonteeseen kun kuulu myös täydellinen huumorintajun puute, ainakin jos huumori kohdistuu itseen.

Näin Pirkko Koivun mainio juttu alkaa:

"Päällepäsmärin mielestä muut eivät osaa. Siksi hän arvostelee, neuvoo, käskee, määrittele ja tietää - mutta ei kuuntele. Miten hänelle voi laittaa rajat?"

Tarjolla on osuva ja oivaltava analyysi besservisserin keskeisistä tuntomerkeistä, samoin siitä, miten hankalaksi hän tekee toisten ihmisten elämän. Asiantuntijana on haastateltu pskykologi Mari Rautiaista.

Oikeat päällepäsmärit
ovat omaa luokkansa

Heti alkuun juttu vetää rajaa useimmissa meissä silloin tällöin ilmenevään viisastelu- ja komentelutaipumukseen. Todellinen besservisser-komentelija on toista maata kuin tavalliset kuolevaiset:

"Hän ei kuuntele muita, koska heillä ei ole mitään tärkeää kerrottavaa."

Mari Rautiaisen mukaan päällepäsmärin käytös on pohjimmaltaan vallankäyttöä. Se on myös aggressiivista käytöstä, epäsuorasti ja passiivisesti.

"Aggressiivisuuden tunnistaa siitä, että se herättää usein myös kohteessa aggressiivisuutta. Siksi ihmisiä alkaa suututtaa, kun joku tulee komentelemaan tai neuvomaan.Tai sitten tulee halu liueta tilanteesta pois."

Tuohon ei voi sanoa muuta kuin amen! Itsessäni heräsi tänään sekä aggressioita että niin kova halu liueta paikalta, että liukenin myös. Tämäkin todistanee, että minulla oli kyseenlainen kunnia tavata päällepäsmäröinnin todellisia mestareita.

Kannattaa ottaa
reilusti etäisyyttä

Me-lehden juttuun on listattu myös keinoja, joilla besservissereille voisi pistää kampoihin. Minusta ne kyllä vaikuttavat perin pehmeiltä ja kesyiltä. Ehkä niitä voi soveltaa silloin, jos päällepäsmäreistä ei ole mitään mahdollisuutta päästä eroon.

Oma vahva vakaumukseni tänään on, että vuosikymmenet rauhassa kehittyneeseen kaikkitietävyyteen ja komentelevuuteen ei pysty mikään ulkopuolinen toimenpide. Oman edun mukaista on ottaa etäisyyttä, vaikka tunnesiteet pistäisivät miten lujasti vastaan.

Päällepäsmäröintiin liittyy olennaisena osana jumalallinen syyllistämisen tahto tai taito. Siksi noille pirulaisille ei tule sanottua ajoissa, että terve vaan ja onnea.

Työyhteisöissä ongelma on usein kipeä. Besservisserit saattavat kylvää pahaa oloa uskomattoman laajalle ja syvälle. Ratkaisun avain varmaan olisi, että mahtailuun puututtaisiin heti eikä vasta viiden vuoden pomotuksen jälkeen.

Asenne vaikuttaa
sanoja vahvemmin

Olen työkseni kohtalaisen pitkään pohtinut viestintää ja sen ongelmia. Silti en vieläkään ole täysin varma kuin yhdestä asiasta: sanat ovat arvojen, asenteiden ja ajattelun rinnalla täysin toisarvoisia - pelkkiä heijstuksia.

Viestintävalmennuksessakin on turhaa tuijottaa pelkästään ilmaisua. Pitäisi päästä käsiksi siihen, mitä on esimerkiksi vaikeaselkoisen ilmaisun takana. Yleensä siellä piilee ylimielisyyttä.

Tällaisia pohdiskelen, kun loma pikku hiljaa kallistuu lopuilleen. Jotain uutta on varmasti syksyn koetoksiin luvassa.

Olisikohan sinulla, lukijani, hyviä lääkkeitä päällepäsmäröintiä vastaan? Kiitollisena ottaisin vinkkejä vastaan ja veisin niitä eteenpäin.

Besservisserit jos ketkä tekevät tyhjiksi toisten parhaatkin viestintäyritykset ja hankaloittavat meidän kaikkien elämää.